Asukas valitsi tapetiksi aistikkaan, kaksiosaisen ratkaisun: yläosaan tulee vaaleampaa tapettia, alaosaan tummempaa ja niiden yhtymäkohtaan, noin 110 cm korkeudelle lattiasta rajaajaksi boordinauha.
Tapetoija joutuu mittaamaan seinät moneen kertaan. Ensimmäinen tapahtuu jo työn suunnitteluvaiheessa: mitataan huoneen korkeus ja tapetoitavien seinien pituus. Kun tiedetään tapettirullan leveys ja sillä olevan tapetin pituus sekä mahdollinen kuviokohdistuksen vaatima varaus vuotaa kohden, voidaan laskea menekki eli kaupasta noudettavien rullien määrä.
Reiska käyttää mielellään tapetointialustana pukeille nostettua lastulevyä, jota ei ole vielä paloiteltu - eli ainakin kaksi sivua ovat vielä suorat ja ehjät tehtaan jäljiltä. Tällä kertaa käytössä oli vieläkin parempi ratkaisu eli ihka oikea, mitta-asteikolla ja leikkausurilla varustettu tapetointipöytä. Paljon tapetoivalle tai uutta taloa rakentavalle se on hyvinkin paras ratkaisu; satunnaiselle tarvitsijalle ehkä hiukan arvokas.
Tapetointi aletaan nurkasta ja ensin vedetään seinälle tarkalleen (toistetaan: tarkalleen!) pystysuora apuviiva siitä hiukan vuodan leveyttä lyhyemmän matkan päähän. Kun tapetti on 53 cm leveää, viiva siis vedetään noin 51 cm etäisyydelle nurkasta. Näin reuna taittuu toiselle seinälle parin sentin verran.
Vuodat leikataan pöydällä oikeaan mittaansa - muistetaan se kohdistusvara! - ja pyöritellään pikkuisen "vastakarvaan", jotta kiertymistaipumus saadaan tapettua. Itsestään suorana pysyvää vuotaa on huomattavasti helpompi käsitellä kuin aina uudelleen sykkyrälle ponnahtavaa. Tehdään vuotien yläpäähän pieni merkki niin muistetaan, kuinka päin ne pitää seinälle nostaa.
Tapetin valintaanhan vaikuttavat esimerkiksi aurinko ja pesunkestävyys. Muun muassa nämä seikat näkyvät tapettirullan etiketistä. Ne siis säästetään ja tallennetaan talon huoltokirjaan sekä merkitään vaikkapa niiden selkäpuolelle, mihin tilaan mitäkin tapettia on käytetty.
Tällä kertaa tapettia ei tarvinnut vetyttää. Jos niin olisi ollut, joka kohdasta huolellisesti liisteröidyt tapetit olisi käännelty liimapuoli päällekkäin (molemmista päistä noin neljännes) ja tehty tästä kääröt, jotka olisi pantu muovisäkkiin talteen. Tämän tarkoituksenahan on lisätä niiden käyttöaikaa - säkissä ne kuivuvat huomattavasti hitaammin kuin huoneilmassa. Tapettia ei saa liisteröidä enempää kuin tietää ehtivänsä tapetoida liisterin vielä ollessa työkunnossa.
Pistorasiat oli luonnollisesti tehty jännitteettömiksi - sulake poistamalla - jo ennen työn aloittamista.
Liisteriä levitettiin seinään telalla; katon ja lattian rajoihin sekä nurkkiin siveltimellä. Tällä kertaahan vuotia oli näppärä käsitellä, kun ne olivat vain puolen seinän korkuisia. Yhdessä nurkassa todettiin risteävän seinän olevan aika tavalla kallellaan ja siihen pantiin noin viiden sentin levyinen suikale. Se vuota, josta kaistale leikattiin käytettiin tavalliseen tapaan, mutta etenevään reunaan pantiin tietysti vuodan leikkaamaton - siis ehjä - reuna.
Vinyylitapettia käyttävän on syytä käyttää nurkissa esimerkiksi boordiliimaa.
Keskellä seinää oli ikkuna. Sen reunat oli maalattu valmiiksi hyvissä ajoin, sillä kätevimmin työ etenee, kun aukon kohdalle tullessa laitetaan vuota kulkemaan sen yli ja leikataan vasta sitten linjaria apuna käyttäen aukko vapaaksi. Sopiva reunan leveys on noin sentti: tähän jää siis nyt näkyviin tuota aikaisemmin maalattua pintaa. Muutoinhan sitä pitäisi koettaa maalata tapetin jo ollessa paikallaan... ja se ei onnistu siististi keneltäkään.
Tällaisen ylityksen ongelmapaikka on se, kun parin vuodanleveyden jälkeen tullaan toiselle puolelle ja sinne tulevan, täyspitkän vuodan pitäisi täsmätä sekä aukon ylä- että alapuolisiin vuotiin. Jos käytetään vetytettävää tapettia, palojen on annettava vettyä yhtä kauan ennen seinälle ripustamista.
Boordinauha puolestaan on paras pätkiä seinän mittaisiksi paloiksi, varsinkin jos sitä asennetaan katonrajaan: pukkien kanssa on hankala taiteilla, jos ylös tulee seinältä toiselle kiertävä, pitkä pätkä. Vatupassilla mitaten piirretään tarkasti aivan vaakasuoraan pienet lyijykynäviivat, joihin boordinauhan reuna kohdistetaan. Lopuksi sihdataan sitä vielä silmällä, sillä pienen aikaa nauhaa voi vielä liikutella paikallaan. Näin siitä saadaan varmasti vaakasuora. Nauhan voi painella paikalleen vaikkapa kostutetulla sienellä, jolloin saadaan heti samalla poistettua ylimääräiset liisteripurseet.
Valmistajien vakuutteluista huolimatta näkymättömäksi kuivuvaa liisteriä ei ole vielä kehitetty, joten myös tapeteista purseet on pyyhittävä pois heti työn kuluessa puhtaalla, väriä päästämättömällä kankaalla tai sienellä.
Tapetoijan yleisimmät virheet:
- ensimmäinen vuota ei ole täsmälleen pystysuorassa
- nurkka ylitetään täydellä vuodalla
- liisteri on liian paksua tai liian ohutta
- vuota ei ole vettynyt kunnolla
(JKA 18.11.2005)