Keittiön kaapeista asennetaan selvästi useimmin ensin alemmat, pöytäkaapistot. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä toisin päin ja laittamalla ensin paikalleen yläkaappeja. Sillä tavalla tehtiin tällä kertaa, kun toimistoa asunnoksi muuttaessamme vuoroon tuli keittiö.
Molemmilla tavoilla on omat etunsa ja haittansa. Nyt käytetyssä menetelmässä pukit ja telineet saa lähelle seinää, joten tekijöiden ei tarvitse kurkotella.
Toisaalta on tiedettävä - ja mitattava! - yläkaappien lopulliset paikat hyvinkin tarkasti. Yksi yleisimpiä kaapinlaittajan mokauksia on se, että unohdetaan laskuista lattiapinnoitteen paksuus, jos se ei ole vielä paikallaan. - Tämä koskee muuten myös sitä tapaa, jossa alakaapit asennetaan ensin.
Takana oli kiviseinä, joten kiinnitys tapahtui lyöntitulpilla. Ensimmäiseksi seinään kiinnitettiin tilapäisesti, tarkalleen vaakasuoraan ja oikealle korkeudelle apurima, jonka päälle kaappien alareunojen takaosa tuettiin. Siitä on tavattoman suuri hyöty, sillä tällä tavalla kiinnittäminen käy yksinkin eikä kaappien kannattelemiseen tarvi tuhlata voimiaan.
Kaappien asentaminen alkoi L-mallisen keittiön nurkasta, johon tuli ensimmäiseksi kaksi 300 mm kaappia. Työn edetessä apuriman päälle nostettu kaappi kiinnitettiin ensin naapuriinsa 28 mm ruuvilla ja sitten seinään.
Allastaso tehtiin ensin valmiiksi - siis sahattiin oikeaan mittaansa ja kiinnitettiin teräksiset altaat sapluunan avulla tasoon sahattuun aukkoon - ja nostettiin valmis kokonaisuus paikalleen.
Jos työtason materiaali on lastulevyä, sahatun aukon reunat on ehdottomasti muistettava käsitellä vaikkapa venelakalla tai jollain muulla alkydilakalla. Silloin se ei pääse turpoamaan, jos altaan reunojen tiivisteet syystä tai toisesta pääsevät vuotamaan.
Työtasojen kiinnittämisessä on muistettava tarkastaa huolellisesti oikea ruuvin pituus.
Tasot kiinnitetään alapuolelta sidelistojen kautta, ja yksi pahimpia munauksia on valita liian pitkät ruuvit, joiden kärki pääsee tunkeutumaan yläpinnan läpi. Tässä sidelistan paksuus oli 15-16 mm ja tason paksuus 40 mm, joten turvallinen ruuvin pituus oli 35-38 mm. Jopa 40 mm ruuvi saattaisi tulla kysymykseen, mutta sitä ei sitten saa yhtään "imaisuttaa" puun sisään.
Vetimien kiinnitystä varten tehtiin sapluunat, joihin porattujen reikien kautta saatiin kätevästi reiät aina oikeaan paikkaan. Yksi sapluunan hyvä puoli on se, että sitä käyttäessä joutuu aina avaamaan ovea.
Näin ei koskaan tule vahingossa porattua reikiä saranareunaan - tätä sattuu yllättävän usein! Sapluunan avulla porattiin rei'ille alut ja läpi päästeltiin sitten niiden mukaisesti: oven vastakkaiselle puolelle pantiin aina vastakapula, ettei tuloreiän ympäriltä repeydy tikkuja vaan se pysyy siistinä.
(JKA 25.11.2005)