Saksalainen rakastaa makkaraa ja olutta, painii byrokratian kanssa ja näpistää buffetpöydästä eväät käsilaukkuunsa. Suomi-Saksa Yhdistysten Liiton puheenjohtaja, Saksassa 11 vuotta asunut Marjaliisa Hentilä perkaa yleiset stereotyyppiset käsitykset Euroopan mahtimaasta.
Byrokratia
"Saksa on byrokratian luvattu maa, jossa asioiden hoitaminen kestää."
Byrokratian tila ei enää ole suomalaisille niin karmea kuin se oli ennen vuotta 1995 eli ennen EU-jäsenyyttämme. Suomalaisia kohdellaan byrokratiassa aika pitkälle yhtä lailla kuin saksalaisiakin.
Mutta on kyllä totta, että byrokratia työllistää. Yksi esimerkki ovat useat sadat eri sairauskassat, jotka kilpailevat keskenään. Jos tulee tarve mennä esimerkiksi sairaalaan leikkaukseen, on haettava ensin sairauskassalta lupa asiaan. He saattavat olla todella tiukkoja ja ankaria, koska eivät halua kuluja itselleen.
Saksassa byrokratia voi vaikuttaa rankemmalta myös siksi, että valtion sisäinen tietotekniikan taso ei ole yhtä korkea kuin Suomessa. Esimerkiksi kaikki pankkikortit eivät käy toisten pankkien automaatteihin, eikä laskua voi läheskään aina maksaa muovikortilla. Kirjastot eivät toimi keskenään verkossa, muuttoilmoitusta ei voi tehdä netissä, eivätkä myöskään veroilmoitukset ole siellä. Suuri valtio tarvitsee aikaa toteuttaakseen tällaiset uudistukset.
Tehokkuus
"Asiat hoituvat saksalaisella tehokkuudella ja täsmällisyydellä."
Saksassa on nähtävissä ylitehokkuuttakin, mutta sanoisin, että saksalainen yhteiskunta toimii yhtä lailla kuin suomalainenkin: Heihin voi luottaa. Palvelualalla toimivia saksalaisia voi kehua, palvelu on yleensä hyvin ystävällistä − ja tätä on opiskeltu pikkuhiljaa myös idän puolella, niin sanotuissa uusissa osavaltioissa.
Saksalaiset tekevät lyhyempää työviikkoa kuin suomalaiset, ja heillä on pidemmät lomat kuin meillä, joten ehkä he ovat työssään tehokkaampia ja ansaitsevat siten myös pidemmät lomat.
Saksalainen yhteiskunta vilisee pieniä kieltolappuja, mutta mielestäni kansalaiset eivät ole lainkuuliaisia lainkaan. Maassa kävellään päin punaisita, eikä koirankakkoja takuuvarmasti kerätä kaupungin kaduilta.
Pihiys
"Saksalainen on peruspihi. Saksalaisturisti rohmuaa hotellin aamiaispöydästä mukaansa lounaseväät."
Sanoisin, että pihiys tässä suhteessa on kansainvälistä, eivätkä saksalaiset eroa siitä. He vain liikkuvat paljon, joten heidän joukossaan on myös rohmuajia.
Saksalaiset satsaavat todella paljon matkustamiseen ja ulkona syömiseen. Eikä silloin pihistellä, jos ei olla reppumatkaajia tai opiskelijoita.
Ruoka
"Saksa elää makkaroilla ja hapankaalilla."
Saksassa saa hyviä maustettuja makkaroita ja löytää lihakauppoja, joissa niitä itse tehdään. Kyllä niitä syödään, mutta Saksasssa ovat myös kaikki maailman etniset ravintolat − niin Saksan sisäiset kuin ulkomaisetkin.
Kyllä siellä on valinnanvaraa. Luulen, että tyypillinen saksalainen ruoka on kansainvälisestä keittiöstä.
Ympäristö
"Saksa on ruma, kolhon arkkitehtuurin maa."
Tässä ei ole mitään perää. Kolhoa arkkitehtuuria löytää jokaisesta suurkaupungista. Saksa on äärimmäisen kaunis maa, kun lähtee pois Berliinin keskustasta ja suuntaa matkansa vaikka Dresdeniin tai Reinin laaksoon.
Saksassa on kymmeniä Unescon maailmankulttuuriperintöluettelon kohteita, siellä on yli tuhat vuotta vanhoja kaupunkeja, idyllisiä vuoristokyliä ja viininviljelysten keskellä kiemurtelevia joenlaaksoja.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös: