Ernest Lawson keksi sketsihahmolleen päätyneen Abdul-nimen päähänpistona alakoulussa.
Putous-näyttelijä Ernest Lawson kertoo keksineensä Abdul-nimen koulumaailmaan sijoittuvan jekutuksen kautta.
– Tajusin tässä jossain vaiheessa, että Abdulhan on ollut minun elämässäni ala-asteesta lähtien! Koululaisillahan on ollut aina tapana jekuttaa sijaisopettajia: jos sijaisella ei satu olemaan nimilistaa, niin sitten vaihdellaan ja keksitään nimiä niin, että Heikki onkin Hermanni, Juuso onkin Mikko ja sitten naureskellaan päälle, Lawson sanoo.
– Muistan, kun omaan alakouluuni tuli yksi sijainen, jolla ei ollut nimilistaa mukana ja hän kysyi meidän kaikkien nimet. Paha virhe. Älä koskaan kysy lapsilta mitkä heidän nimensä ovat, jos sinulla ei ole nimilistaa. Siinä tilanteessa sitten keksin hetken mielijohteesta päästäni nimekseni Abdul. Koko luokka hihitteli sille ja sijaisopettaja ei mitenkään kyseenalaistanut asiaa. Sen päivän aikana sitten joka kerta, kun sain vastausvuoron, hän kutsui minua nimellä Abdul ja kaikki vaan hihittivät. Se vitsi kantoi koko päivän.
Tuon tilanteen jälkeen Lawson ei käyttänyt Abdul-nimeä vuosikausiin.
– Sitten, kun sain kutsun Putouksen koekuvauksiin ja piti luoda sketsihahmo... En tiedä, olisiko ehkä autoradiossa soinut joku Antti Tuiskun biisi ja jotenkin sen nimen samankaltaisuus nauratti minua. Aloin miettiä, että mitä jos hahmoni olisikin Afrikan suosituin poptähti. Sitten minua alkoikin kiinnostaa se matka, jos hahmo tulisikin Suomeen ja siihen voisi liittää kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kommelluksia ja huumoria, popkulttuurin kliseitä ja kaikkea sellaista hassuttelua, Lawson avaa sketsihahmonsa taustoja.
– Se nimi, Abdul Tuisku, syötti niin paljon ajatuksia. Siinä oli kaikki. Rovaniemen murre tuli Tuiskun kautta ja Abdulin kautta taas idea syvällisistä sananlaskuista, jotka kuullessaan ihmiset joutuisivat kelaamaan, että saako noin nyt sanoa.
Katso alla videoita Abdul Tuiskusta!
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.