Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL suosittelee, ettei saattohoitovaiheessa olevia rokotettaisi. Muutoinkin heikkokuntoisten ihmisten rokottamisesta tulisi päättää tapauskohtaisesti yhteistyössä hoitavan lääkärin, rokotettavan ja hänen omaistensa kanssa.
– Suositus on, että jos on jo pitkällä elämänsä ehtoopuolella ja kuolema on väistämätöntä muutaman kuukauden sisällä, niin silloin mietittäisiin, onko rokotteesta hyötyä. Varsinkin jos ihmisen elimistö on jo niin hauras, että rokotteen aiheuttama reaktio olisi merkittävästi elämänlaatua huonontava, se saattaa kannattaa jättää ottamatta, sanoo THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek.
– Jotkut ovat käyttäneet mittatikkua, että jos todennäköinen odotettu elinaika on kolme kuukautta, niin silloin pääsääntöisesti pidättäydytään aktiivisista hoitomuodoista. Rokottaminen katsotaan aktiiviseksi hoitomuodoksi, hän lisää.
Norjassa epäilyjä kuolintapauksista
Suomessa ikäihmiset ovat olleet rokotusjärjestyksessä heti hoitohenkilökunnan jälkeen, ja rokottamiset ovat lähteneet liikkeelle ympärivuorokautista hoitoa tarjoavista hoivakodeista.
Ainakin Norjassa hoivakodeissa asuvien koronarokottamisiin on yhdistetty epäilyjä kuolemantapauksista rokotteen saannin jälkeen. Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän (KRAR) puheenjohtajan, Turun yliopistollisen sairaalan infektiotautiopin professorin Ville Peltolan tietoon ei ole tullut Suomessa yhtään vastaavaa tapausta.
– Kun nopeasti rokotetaan iso joukko hyvin vanhoja ihmisiä, niin kyllähän siihen liittyy kuolleisuutta myöskin rokotuksen jälkeen, niin kuin muutenkin. Ei ole kuitenkaan näyttöä, että rokotuksella olisi yhteys kuoleman aiheuttamiseen.