USA 2003. Ohjaus: Jonathan Mostow. Käsikirjoitus: John D. Marcato, Michael Ferris. Kuvaus: Don Burgess. Leikkaus: Neil Travis. Lavastus: Jeff Mann. Musiikki: Marco Beltrami. Tuotanto: Matthias Deyle, Andrew G. Vajna, Mario F. Kassar, Colin Wilson. Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Nick Stahl, Claire Danes, Kristanna Loken. Kesto: 111 min.
Runsas kymmenen vuotta sitten toiminnannälkäisen elokuvayleisön tajunnan räjäytti Terminator 2 - Tuomion päivä (1991). James Cameron loi upean elokuvapahiksen jo alkuperäisessä Terminatorissa (1984) ja muutti Arnold Schwarzeneggerin luonteenomaisesti esittämän tappokoneen sankariksi toiseen elokuvaan, josta muotoutui lähes täydellinen jatko-osa ja kaiken kaikkiaan loistava toimintadraama. Leffa toimii jokaisella osa-alueella ja on itseoikeutettu modernin toimintaelokuvan klassikko.
Vaikka Cameron nivoi tarinan säikeet niin solmuun kuin kykeni; tappoi Artun esittämän T-101:n, esti maailmanlopun jne, oli lähes varmaa, että tarinan pariin palattaisiin. James Cameron sanoi kuitenkin projektille ei, mutta studiolle olikin pääasia, että Itävallan iso mies Arnold sanoi kyllä. Nyt päivänvalon on nähnyt kolmas Terminator - Koneiden kapina. Sitä mainostetaan maailman kalliimmaksi leffaksi, jonka giganttimaisen budjetin neljäsosa uppoaa Artun taskuun. Raha näkyy tietenkin myös leffan erikoistehosteissa ja ohjaajaksi pestattu John Mostow saakin aikaan reipasta toimintaa ja monta viihdyttävää hetkeä, mutta siitä huolimatta repaleinen käsikirjoitus herättää takaraivoon toistuvasti kysymyksen; Miksi?
Arttu saapuu siis takaisin suojelulöysiin, ja kohteena on jälleen nyt parikymppinen John Connor (Stahl) ja hänen luokkatoverinsa, kenraalin tytär Katherine (Danes). Tappohommiin tulevaisuuden masiinat ovat kehittäneet T-X -mallin, joka on ahdettu hemaisevan vaaleaverikön (Loken) nahkoihin. Perusasetelman lisäksi on turha yrittää selittää monia käsikirjoittajien aikamatkailuun liittyviä kompastuskiviä, joiden välissä pääasia eli toiminta tarjoillaan. Sekavan juonikyhäelmän edessä on joka tapauksessa erittäin vaikea yhtyä John Connorin huudahdukseen elokuvan loppupuolella: "It all makes sense now!"
Cameronilla oli vuosikymmenen takaisessa kakkososassaan niin paljon kaikkea, ettei Mostowin osaksi ole jäänyt kuin entisen apinointi ja jonkinasteinen parodiointi. Artun onelinerit ovat edelleen paikoin hauskoja, mutta omaperäisyyttä kissa ja hiiri -leikkistä on vaikea löytää. Hyvänä toimintajaksona mieleen ehkä päällimmäiseksi jää äänenkäytöltään hieno ja persoonallinen takaa-ajojakso, jossa kaupunkikuvaa pannaan urakalla uusiksi.
Arttu on edelleen Arttu, nyt vain seniori-ikää lähestyvänä versiona. Ohjausta mies olisi kaivannut enemmänkin, sillä välillä niin cooli kone alkaa uhota varsin surkuhaupaisasti. Nick Stahl on John Connorin roolissaan turhan pliisu. Katherinen hahmoonkaan ei olla saatu Cameronilta tuttua naistoimijuutta, vaan Claire Danesin esittämä nuori nainen on ärsyttävä väkyttäjä. T-1000:tta vakuuttavasti esittäneeltä Robert Patrickilta manttelin perinyt Kristiannna Loken hoitaa T-X -tappokoneen pestinsä moitteettomasti.
Terminator olisi kaivannut James Cameronia aivan yhtä paljon kuin se kaipasi Arnold Scwarzeneggeriäkin. T-3 on sekin sujuvaa viihdettä, mutta edellisten osien kekseliäästä loistosta se on kaukana.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors Oy