Kun ohjaaja Teppo Airaksiselle tarjoutui mahdollisuus päästä tekemään elokuvaa Yhdysvalloissa, "se kortti oli katsottava". Supercool on kevyt teinikomedia, joka oli nuorelle ohjaajalle myös oppireissu. Autojen romuttamisen hän jätti amerikkalaisille stunt-spesialisteille, "ettei ketään viety hautausmaalle".
Supercool saa ensi-iltansa Suomessa 23. helmikuuta. Elokuva on jo päässyt muutamaan kymmeneen teatteriin Yhdysvalloissa sekä amerikkalaisiin suoratoistopalveluihin.
Supercool on Teppo Airaksisen neljäs pitkä elokuva. Aiempia ovat Kulman pojat, Napapiirin sankarit 2 ja Juice. Siis varsin nopea sukellus kansainväliseen bisnekseen. Airaksisen mukaan ohjaaminen Yhdysvalloissa ei ollut mullistavan erilaista Suomeen verraten, tosin rahaa ja teknistä henkilökuntaa oli enemmän.
Alabamassa kuvatun Supercoolin budjetti on 8,8, miljoonaa euroa. Amerikkalaisittain halpa, mutta suomalaisittain huima summa. Tämä teinikomedia maksoi enemmän kuin kotimainen suurelokuva, tuorein Tuntematon sotilas.
Vain kaksi autoa romuksi
– Suhtauduin Supercoolin tekemiseen samalla tavalla kuin vaikka ensimmäiseen elokuvaani Kulman pojat, jonka budjetti oli miljoona euroa. Yritin ohjata yhtä rennolla otteella, kuvailee Airaksinen.
– Raha näkyi siinä, että työryhmä oli moni verroin suurempi kuin Suomessa.
Saiko autoja romuttaa myös enemmän?
– No kaksi autoa me romutimme, mutta kyllähän elokuvassa voisi romuttaa enemmänkin. Ja autothan ovat halvempia Yhdysvalloissa, nauraa Airaksinen.
Työryhmän kokoon vaikuttavat Amerikassa myös eri ammattiryhmiä edustavien liittojen määräykset.
Tämä on asia joka kummastuttaa Suomessa ja myötävaikuttaa myös siihen, että ulkomaisia elokuvia halutaan yhä enemmän tehdä meillä.
Rankat työpäivät – tiukat ammattirajat
– Byrokraattisuus yllätti, myöntää ohjaaja. Elokuva on Yhdysvalloissa iso teollisuudenala ja tiukasti säännelty. Liittojen sääntöjen mukaan eri ammattiryhmien työntekijät (valo, ääni, lavastus jne.) eivät auta toisiaan.
– Suomessa puhalletaan elokuvan äärellä yhteen hiileen, kiteyttää Airaksinen.
Työtahti on Amerikassa myös kova. Airaksisen kuvauspäivät venyivät usein 15-16 tuntisiksi.
– Suomessa työpäivä on elokuvaakin tehdessä normaali 8-10 tuntia. Yhdysvalloissa ihmiset uhraavat paljon työlle ja se on poissa perheeltä. Heikko sosiaaliturva johtaa pitkiin työpäiviin myös tällä alalla. Se on rahan maailma, pohtii suomalaisohjaaja.
Mutta Teppo Airaksinen on keikkaansa hyvin tyytyväinen. Hän ei pohdi Supercoolia pääsylippuna Hollywoodiin, vaan enemmänkin opintomatkana.
Stunt-tiimi Fast & Furious -elokuvista
– Kyllä siitä jäi valtavasti pankkiin, se oli hieno kokemus ja seikkailu. Vaikkapa isojen toimintakohtausten tekeminen oli minulle ihan uutta. Meillä oli hyvä stunt-tiimi, joka on tehnyt Fast & Furious -elokuvia.
– Minä olin oppipoika näissä kuvauksissa. Luulen, että joku olisi viety hautausmaalle, jos olisin ollut vastuussa näistä kohtauksista. Tyydyin sitten vain ilmoittamaan, milloin minulle sopii kohtausten leikkaaminen, hymyilee Airaksinen.
Supercool on suomalaisen Yellow Film & TV -yhtiön tuotanto. Rahoitusta on hankittu pääosin Yhdysvalloista ja myös Kanadasta. Suomen elokuvasäätiö tuki filmiä 790 000 eurolla, joka on normisumma "kotimaiselle" elokuvalle.
Tarkka kohdeyleisö - nuoret miehet
Supercool on riehakas nuorisokomedia, jossa ajellaan päin seinää, puhutaan härskejä ja oksennellaan aivan väärissä tilanteissa. Siis melko tyypillistä American pie -menoa.
Eikö näitä ole jo tehty tarpeeksi? Tuotantoyhtiön pomon mukaan kysyntää riittää yhä.
– Elokuvan kohdeyleisö on 12–24 -vuotiaat miehet. Tällainen segmentti, luonnehtii Yellow Film & TV:n toimitusjohtaja Olli Haikka ja nostaa kätensä. Peukalon ja etusormen väliin jää muutama sentti.
- Tällaista yleisöä löytyy useista maista. Markkinat ovat siis olemassa, kun tuote toimii ja on hyvä.
Olennaista Supercoolille onkin kova markkinointi ja jakelun onnistuminen. Mitä useampaan maahan ja alustaan se saadaan katsottavaksi, peukalon ja etusormen väliin mahtuu miljoonayleisö – juuri näitä käytöstapojensa rajoilla hapuilevia nuorukaisia.