Toimittaja Mirja Pyykön Osasto 10 –raportin ensiesityksestä tuli kuluneeksi 30 vuotta tammikuun lopussa. Ohjelma kertoi HYKSin pienistä leukemiapotilaista ja heidän hoidostaan – tai pikemminkin hoidon ja tilojen puutteellisuuksista vuonna 1982.
Raportti sai aikaan valtaisan huomion, elettiinhän vielä tuolloin kahden tv-kanavan aikaa. Mikä oli tv:ssä eilen, oli työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa tänään.
Mikä sai toimittaja Pyykön valitsemaan aiheekseen lapsisyöpäpotilaat?
– Itse asiassa ohjelman aihe hautui mielessäni kuukausia. Olin saanut syöpää sairastavien lasten äideiltä kirjeen, jossa he pyysivät, että tarttuisin lasten tilanteeseen, toimittaja Pyykkö muistelee.
– Lasten syövänhoitoon erikoistuneen lääkärin vakanssia ei ollut. Martti Siimes, joka USA:ssa oli erikoistunut leukemian hoitoon, toimi tuolloin laboratorion ylilääkärinä ja hoiti lapsia siinä ohessa, ilman vakanssia.
Pyykkö mietti kauan, miten aihetta voisi käsitellä. Hän piti palaverin Lasten klinikan ylilääkärin Niilo Hallmanin kanssa. Hallman toivoi aiheesta ohjelmaa. Martti Siimes lupasi olla mukana niin, että Siimeksen ja lapsisyöpäpotilaiden tapaamiset loivat ohjelman rungon sekä tavan käsitellä vaikeaa asiaa.
Ohjelmassa seurataan osaston arkea. Eräs kohta kiteyttää 1980-luvun alun asenteen lasten hoitoon: pieneltä potilaalta otetaan kivuliasta luuydinnäytettä ilman anestesiaa. Lapsi huutaa hengenhädässä, kun joukko hoitajia pitää häntä aloillaan.
– Vanhemmat antoivat ohjelmalle kaikkensa; tuskansa, pelkonsa, toivonsa, vaikka turhatkin. Tuohon aikaan televisiossa ei ollut ohjelmia, joissa ihmiset puhuisivat arista tunteistaan, elämästään. Varmasti senkin vuoksi vanhempien hätä kosketti ihmisiä syvästi.
