Testamentin tekeminen mielletään usein ajankohtaiseksi aikaisintaan eläkepäivillä. 63-vuotias espoolainen Marjatta pani miehensä kanssa elämän järjestykseen jo 20 vuotta sitten, kun mies laati testamentin perintönsä turvaksi. Nimi on muutettu haastateltavan toiveesta.
"Miehelläni ei ole omia lapsia, mutta minulla on edellisestä avioliitosta kaksi. Mieheni katsoo lapset meidän yhteisiksi. Olemme olleet 20 vuotta naimisissa," Marjatta kertoo.
Marjatan mies halusi, että Marjatan lapset perisivät hänet, mikäli jotain sattuisi.
"Testamentti tehtiin 90-luvun alussa. Jotkut katsovat, että se on kuoleman kutsumista, jos ruvetaan testamentista puhumaan. Meidän tapauksessa testamentti tehtiin sen takia, että jos miehelleni olisi sattunut jotain, sellaiset ihmiset olisivat perineet hänet, joita en edes tuntenut."
Marjatan miehen ainoa veli oli jo kuollut eikä hänellä ollut lähisukulaisia. Perijät olisivat olleet serkkuja tai serkkujen lapsia. Päätettiin, että testamentti tehdään ja sen jälkeen unohdetaan koko asia.
"Kun siinä neljänkympin kieppeissä päättää muuttaa elämäänsä, on järkeä ja elämänviisautta ja tietää, mitä elämässä voi sattua. Varmistettiin, ettei tule yllätyksiä. Varsinkin silloin, kun jättää jälkeensä omaisuutta, perinnönjako voi olla aikamoinen taistelukenttä."
Testamentti on vaiettu aihe
Testamentista kerrottiin Marjatan lapsille ja he tietävät, missä testamenttia säilytetään. Muuten testamentin sisältöä ei ole kerrottu.
”Meillä on laaja ystäväpiiri. Emme kuitenkaan tiedä, onko tuttavillamme testamentteja. Tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa ei puhuta luontevasti kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista.
Marjatalla ei ole toistaiseksi omaa testamenttia, mutta asiaa on mietitty. Perintölain muutosta on kuitenkin odotettu ennen testamentin laatimista.
"Kun jään eläkkeelle kuun lopussa, ehkä on se hetki, kun pitää päivittää nämä asiat," Marjatta pohtii.