Perunan matka Etelä-Amerikasta Suomeen ei ole käynyt käden käänteessä. Meillä nykyisin tuttuakin tutumpi suuhunpantava kehittyi viljelykasviksi useita tuhansia vuosia sitten Andien rinteillä Titicacajärven ympäristössä.

Intiaanit kasvattivat kymmeniä perunalajikkeita, joiden nimiksi he olivat antaneet mm. kissanpää, laamankieli ja puumantassu. Maahamme peruna tuli 1700-luvulla. Kasvi nimettiin meillä päärynän mukaan. Maapäärynät olivat perunoita ja puupäärynät päärynäpuun hedelmiä.

Eurooppaan peruna tuotiin Kanarian saarten kautta 1500-luvun puolivälissä. Sitä pidettiin kasvitieteellisten puutarhojen kauniskukkaisena koristeena ja hovien erikoisuutena. 1600-luvulla saivat Englannin kuninkaan Jaakko I:n ja Venäjän tsaarin Pietari Suuren vieraat juhla-aterioilla maistella ihmeellistä mukulaa.

Versaillesin hovissa tarjottiin Ludvig XVI:n päivälliskutsuilla 1700-luvulla harvinaista herkkua eli kuoriperunoita voinokareen kera.

Papit saarnasivat perunan viljelemisen tärkeydestä

Perunan viljely yleistyi hitaasti, vaikka valistustyötä tehtiin ympäri Eurooppaa. Suomen ensimmäiset perunat kasvoivat 1730-luvulla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Inkoon Fagervikin kartanon omistajat Jonas ja Michel Hisinger tunsivat kasvin jo ennestään, sillä ruukkiin tuli töihin saksilaisia peltiseppiä perunoita matkassaan.

Myös Turun ja muiden rannikkokaupunkien keittiöpuutarhoissa harrastettiin perunankasvatusta. Perunanviljely levisi muuallekin Länsi-Suomeen, kun ruotusotilaat palasivat Pommerin sodasta. Papit saarnasivat seurakuntalaisille perunan ja sen viljelyn tärkeyden puolesta. Suomen Talousseura ja kruunu jakoivat ilmaisia siemenperunoita asian edistämiseksi 1800-luvun alussa.

Peruna otti ruokapöydässä leivän paikan ja syrjäytti vanhat juurekset, nauriin ja lantun, sekä kaalin. Kuorineen keitetyt perunat olivat arkiruokaa, perunasose pyhäruokaa. Keitetyt ja paistetut perunat, perunasose ja ranskanperunat olivat vuosikymmenien ajan ravintoloiden perunaruokia. Lounasruokien vanhanajan klassikoita olivat voipaperissa paistettu silli ja vähän suolattu häränrinta perunasoseen kera.

Nyt peruna on perusruokaa, naposteltavaa ja raaka-ainetta

Aluksi oli tapana istuttaa perunaa vain muutama rivi tuvan ikkunan alle. 1800-luvun puolivälin jälkeen peltoviljely laajentui niin, että syksyn perunasato riitti koko vuodeksi. Peruna otti ruokapöydässä leivän paikan ja syrjäytti vanhat juurekset, lantun ja nauriin sekä kaalin. Se soveltui puurojen, vellien, keittojen, laatikoiden ja pannukakkujen raaka-aineeksi ja piirakoiden sydämeksi. Kuorineen keitetyt perunat olivat arkiruokaa.

Perunasoseesta puolestaan tuli pyhäruokaa. Keitetyt ja paistetut perunat, perunasose ja varsinkin ranskanperunat ovat olleet vuosikymmeniä ravintoloiden perunaruokia. Lounasruokien vanhanajan klassikoihin kuuluivat voipaperissa paistettu silli ja vähän suolattu häränrinta perunasoseen kera.

Perunalla on yhä edelleen vankka asema ruokapöydissämme. Se on naposteltavaa, perusruokaa ja teollisuuden raaka-ainetta.

Hotelli- ja ravintolamuseon näyttely on avoinna tiistaina, torstaina ja perjantaina kello 9 - 15 ja keskiviikkona kello 9 - 18. Perunanäyttely jatkuu 30.3.2003 saakka. (MTV3-STT-Finfood)