Teekkareiden "herrakerhot" eivät ole naisten paikka

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntija Lotta Aarikka otti osaa tasa-arvokeskusteluun blogissaan ennen vappua. Kirjoituksessaan Aarikka kritisoi teekkariopiskelijoiden "herrakerhoja", joihin ei oteta naisia jäseniksi. 

Aarikan blogikirjoitus on herättänyt paljon huomiota myös teekkariyhteisön ulkopuolella. 

- Pointtini blogikirjoituksessani oli, että on asioita, joihin on totuttu täällä. Että miettikää, onko tämä nyt ihan ok, Aarikka kommentoi MTV Uutisille.

Aarikka itse ei ole teekkari, vaan hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Teekkaritouhua hän on seurannut työnsä puolesta. Aarikan mukaan Otaniemessä vallitsee vahva heteronormatiivinen kulttuuri, jossa maskuliinisuutta pidetään hyveenä ja feminiinisyyttä paheena. Hän ei silti kuvailisi yhteisöä epätasa-arvoiseksi.

-  On rakenteita, joille on tultu sokeiksi, jotka luovat epätasa-arvoa. Mutta tämä ei ole mielestäni epätasa-arvoinen yhteisö.

Herrakerhoilla on merkitystä

Perinteiset teekkarikerhot tuottavat muun muassa vappulehtiä, joita pidetään Aarikan mukaan keskeisinä ja arvostettuina teekkarikulttuurin osina. 

Kerhojen säännöissä ei Aarikan mukaan suoranaisesti kielletä naisia liittymästä niihin. Ne valitsevat kuitenkin jäsenensä kutsumenettelyllä, eikä naisjäseniä kerhoihin kutsuta.

Aarikan mukaan naisten sulkeminen kerhojen ulkopuolelle opiskeluvaiheessa on sinällään vain pieni osa kokonaisuutta, mutta sillä voi olla vaikutuksia myös myöhempään työelämään. Työelämän kannalta tärkeitä suhteita kun luodaan usein jo opiskeluaikana.

- Jos sallimme sen, että ne toimivat sellaisella periaatteella, joka järjestelmällisesti harjoittaa sukupuolisyrjintää, niin onko ihmeellistä, että se heijastuu jossain määrin myös työelämän puolelle, Aarikka pohtii.

Kerholaisten selitykset sille, miksi naisia ei oteta mukaan toimintaan, ovat Aarikan mukaan mitä moninaisempia. Aarikka on jopa koonnut muiden teekkarinaisten kanssa excel-taulukkoon selityksiä, joita he ovat kohdanneet keskusteluissa vuosien varrella.

Selityksiksi on Aarikan mukaan tarjottu muun muassa seuraavaa:

 ”Jos kerhoissa olisi naisia, kaikki harrastaisivat seksiä keskenään, mikä pilaisi tunnelman.”

”Maailmassa on jo tosi paljon kerhoja miehille ja naisille, eikö miehille saa jäädä muutama?”

”...eihän tällä toiminnalla oikeasti ole mitään merkitystä - ei me täällä mitään työpaikkoja tai luottamustoimia jaeta”

Aarikka haluaa kuitenkin korostaa, etteivät kaikki teekkarimiehet tietenkään ole tätä mieltä. Ongelmana on tapa, jolla kerhot hyväksyvät jäsenensä.

- En tunne kovin hyvin niiden rekrytointia eli miten he valitsevat jäsenensä, koska ne ovat salaseuroja ja se ei ole avointa. Mutta sen tiedän, että siinä on veto-oikeus. Eli ei ole mitään väliä, vaikka siellä olisi sellaisia tyyppejä, jotka ovat sitä mieltä että tämä on ihan tyhmää. Jos siellä on yksi, joka vaikuttaa rekrytointiin ja veto-oikeudellaan kumoaa sen, niin mitään ei tapahdu.

Stereotypiat sikaniskateekkareista ovat vääriä

Aarikka haluaa samaan hengenvetoon kumota myös teekkarimiehiin usein liitettyjä stereotypioita.

- Stereotypia röhöttävistä sovinistiteekkareista, jotka sorsivat muijia, ovat sikaniskoja ja syövät lenkkimakkaraa, ei ole yhtään totuudenmukaisempi kuin stereotypiat heikoista, huumorintajuttomista naisistakaan.

Kyse on Aarikan mukaan enemmänkin tiedostamattomista asenteista kuin siitä, että teekkarimiehet tietoisesti haluaisivat sortaa naisia.

Tämän hän on huomannut myös omalla kohdallaan. Vaikka Aarikka ei ole kokenut suoranaista syrjintää sukupuolensa takia, on hän työt aloitettuaan herännyt ensimmäistä kertaa siihen, että sukupuolella on väliä.

-  Olin elänyt sellaisessa onnellisessa humanistikuplassa. Olin aina kuvitellut, että sukupuolellani ei ole väliä. Mutta työssäni olen monta kertaa kohdannut tilanteita, joissa olen ensisijaisesti nainen ja sen jälkeen vasta yksilö.