San Franciscossa sijaitsevassa Alcatrazin vankilassa tapahtui tasan 57 vuotta sitten tapaus, joka on jäänyt pysyvästi mietityttämään ihmisten mieliä.
San Franciscon lahdella sijaitseva Alcatrazin vankilasaari oli vielä 1930-luvulla maailman turvallisimmaksi vahvistettu vankila. Vankilan vartiointi ja päivittäiset tarkastusrutiinit oli suunniteltu sellaisiksi, että pakenemista kiviseinien sisältä pidettiin lähes mahdottomana.
Useat vangit kuitenkin yrittivät pakoa, mutta turhaan – lukuunottamatta kolmea vankia, joiden kohtalosta ei vielä nykyäänkään ole tietoa.
FBI kertoo historiasivuillaan John Anglinista, Clarence Anglinista ja Frank Morrisista, jotka katosivat selleistään yöllä 11.6.1962.
"Nerokas pako"
FBI luonnehtii vankien pakoa nerokkaaksi. FBI sai tutkinnassa apua neljänneltä vangilta, joka ei ollut ennättänyt mukaan pakomatkalle ajoissa.
Pakosuunnitelma oli monivaiheinen ja se oli kehitetty huolella alusta loppuun.
Yövartijoita hämäämään miehet olivat asettaneet sänkyihinsä valmistamansa irtopäät.
Kolmikko oli päässyt selleistään pakoon poraamalla reikiä ilmanvaihtoventtiilin kohdalle. Porakone oli puolestaan tehty hajonneen pölynimurin moottorista.
Sadetakeista tehtiin lautta
Sellien takana oli vartioimaton pieni käytävä, jonka kautta kolmikko pääsi lopulta vankilan katolle. Vangit olivat varastaneet sadetakkeja, joista oli tehty pelastusliivejä ja lautta. Saumat oli sulatettu tiiviisti yhteen kuuman höyryn avulla.
Tiedossa on, että vangit todellakin pääsivät pakenemaan vankilasaarelta tekemänsä lautan avulla, mutta loppu on jäänyt hämärän peittoon.
Arvailujen ja teorioiden varaan on jäänyt, että pääsivätkö karkurit hengissä rantaan. Paossa käytetyistä välineistä on tehty raportteja, mutta itse vangeista ei sen koommin ole kuultu. Monet uskovat heidän hukkuneen pakomatkansa aikana hyiseen veteen. Ikuiseksi kysymykseksi on kuitenkin jäänyt, että pääsivätkö he sittenkin pakoon.