Psykologin mukaan yhteisöllisyys tekee ihmisestä yleisesti ottaen onnellisemman. On kuitenkin ihmisiä, jotka vetäytyvät yksinäisyyteen tietoisena valintana.
Ihmisen tarve toisen ihmisen läheisyyteen on teema, joka vetää jopa ihmismielen ammattilaisen, psykologin mietteliääksi.
− Itselläni on kokemusperäinen tuntuma siitä, että suomalaisella on vähemmän tarvetta toisen ihmisen läheisyyteen kuin esimerkiksi Välimeren maiden ihmisillä, psykologi, psykoterapeutti Sinikka Vainio pohtii.
On ihmisiä, jotka elävät täysin tyytyväisinä mummonmökeissään vailla toisen ihmisen seuraa. Joskus lemmikkieläin voi korvata ihmiskontaktit.
− Iän myötä monella lisääntyy tarve olla yksin. Tämä korostuu etenkin naisten kohdalla. Nainen on kenties joutunut olemaan jatkuvasti toiselle läsnä äidin ominaisuudessa. Yksinolon myötä ihmisellä on mahdollisuus löytää sisäinen hiljaisuus.
Miksi haluat olla yksin?
Vainio korostaa, että sekä yhteisöllisyys että yksinäisyys ovat arvokkaita asioita.
− Mielestäni ihminen on kuitenkin loppupeleissä onnellisimmillaan hänelle läheisten ihmisten joukossa.
Yksinäisellä ihmisellä on jossain määrin vaara erkaantua todellisuudesta.
− Kannattaa selvittää itselleen, miksi haluaa olla yksin. Pelkääkö kenties muita tai ei luota heihin? Vai tuntuuko yksinolo yksinkertaisesti hyvältä, Vainio sanoo.
Yksinäisyys jakautuu useisiin lajeihin. Erilaiset elämäntilanteet, kuten avioero, leskeksi jääminen tai vanhuusvuodet voivat johtaa tahattomaan yksinäisyyteen.
− Erityisesti vanhusten yksinäisyys on yhteiskunnassamme kivulias aihe. Se on hirveän surullista, ja sille pitäisi tehdä jotain, Vainio peräänkuuluttaa.
Puhuminen on helpottunut
Psykologi näkee työnsä kautta ihmisten tarpeen puhua asioistaan. Tämä korostuu erityisesti naisten kohdalla.
− 90 prosentissa parisuhteista nainen on se, joka ilmaisee haluavansa puhua ja ottaa yhteyden toiseen. Nainen tekee usein myös aloitteen hakeutua pariterapiaan, Vainio kertoo.
Toisaalta myös miehet ovat petranneet asian suhteen. Nykyajan sukupolvi toimii monin tavoin eri lailla kuin heidän omat vanhempansa.
− Sodan aikana ja sen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ollut vielä halukas puhumaan asioistaan avoimesti. Nykyajan nuorilta miehiltä se sujuu jo aivan eri tavalla.
Studio55/Jenni Kokkonen