Tarja Tallqvist velkahelvetistään: Kykenin hädin tuskin hengittämään

Tarja Tallqvist pyöritti vielä 1990-luvun alussa menestyvää filmiyhtiötä. Tallqvist piti työstään ja tunsi itsensä onnelliseksi.

Sitten tuli 90-luvun lama, jota tavallisella ihmisellä ei ollut mahdollisuutta ymmärtää etukäteen. Tallqvistin yritys ajautui monen muun mukana konkurssiin.

− Putosin korkealta nopeasti. Minulta meni kaikki: firma, omaisuus, koti, Tallqvist kertaa tarinaansa.

Konkurssi oli valtava shokki itsenäiselle ja menestyneelle ihmiselle. Tallqvist oli juuri ostanut itselleen asunnon sekä taannut kahden sisarensa velat. Niskaan kaatui yhdessä hetkessä valtava velkapotti.

− Tilanne oli yhtä kaaosta. Koko sosiaalinen maailmani kaatui sillä hetkellä.

"Makasin päivät sängyssä"

Tallqvist tietää nyt, että vastaavaan tilanteeseen joutuneet ihmiset käyvät läpi hyvin samankaltaisia tunteita. Edellisenä lama-aikana masennuksesta ei kuitenkaan juuri puhuttu julkisesti. Tallqvist koki olleensa ainoa ihminen maailmassa, joka oli joutunut käsittämättömään loukkuun.

− Sain asua vielä hetken asunnossani. Makasin päivät sängyssä, en vastannut puhelimeen; kykenin hädin tuskin hengittämään, Tallqvist muistelee riipaisevaa tilaansa.

Entinen yrittäjä koki voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita.

− Jälkeenpäin tajusin, että tila lähentelee mielisairautta siinä vaiheessa, kun ihminen ei pysty enää tekemään mitään.

Tallqvist pääsi lopulta monen mutkan kautta sairaalaan psykiatriselle osastolle. Hän kuitenkin kotiutui liian aikaisin.

Asunto meni alta, ja todellinen shokki odotti vielä kulman takana. Tallqvistin pojalla todettiin syöpä.

Itsemurhayritys herätti

Oman pojan sairastuminen oli viimeinen niitti. Äiti vajosi mustaan sumuun. Tallqvist muistaa ainoastaan konkreettisen tunteen siitä, miten vaikeaa hänen oli hengittää.

Hän päätyi aallonpohjalla epätoivoiseen tekoon ja yritti itsemurhaa. Tallqvist havahtui toista kertaa sairaalassa.

− Kävin läpi suuren nöyrtymyksen kaiken tapahtuneen suhteen. Hyväksyin ja ymmärsin olevani sairas. Siitä alkoi parantumiseni, Tallqvist sanoo.

Sairaalassa äiti istui poikansa sängyn vieressä ja katsoi häntä kovien stytostaattikipujen kourissa. Elämän tärkeät asiat kirkastuivat vaikeimman kautta.

− Pitäkää talot ja autot, kunhan poika paranee, Tallqvist totesi itselleen ja keskitti energiansa poikansa tukemiseen.

Ei syytä häpeään

Tallqvist suhtautuu rahaan kaiken kokemansa jälkeen puhtaasti välineenä. Tärkeää elämässä on se, että poika toipui syövästä.

Pohjalla käynyt nainen on sinut menneen kanssa.

− Itsemurha oli tuolloin ainoa itsenäinen teko, johon kykenin. Päätin sittemmin vapautua häpeästä. Itsemurha ei ole häpeä, vaan se, että yhteiskunta on niin kova, että ihminen yrittää tappaa itsensä rahan vuoksi, Tallqvist sanoo.

Tallqvist on joutunut kokemaan vaikeimman kautta, miten julmasti epäonnistuminen Suomessa ihmisen leimaa.

− On uskomatonta, miten yhteiskunta voi litistää ihmisen peukalolla. Kun nimi menee velkarekisteriin, et saa enää yhtään mitään. Et lainaa, et puhelinliittymää, et edes kirjakerhon jäsenyyttä.

Kyseessä ei ole silti mikään häpeän asia. Tallqvist painottaa, että kuka tahansa voi pudota.

− Olen tänä päivänä jopa kiitollinen kaikesta kokemastani. Ilman sitä en pystyisi ymmärtämään enkä auttamaan kohtatovereitani.

Studio55/Jenni Kokkonen