Presidentti Tarja Halosta pyydettiin kaksi vuotta sitten YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin erityisedustajaksi etsimään ratkaisua "erääseen pitkäaikaiseen ja kuohuttavaan konfliktiin".
Halonen kertoo asiasta tuoreessa kirjassa, jossa avataan hänen vaikuttamistyötään kansalaisjärjestöistä presidentiksi.
Minkä maan tilanteesta oli kyse, sitä Halonen ei kerro, koska konfliktin ratkaisu on yhä kesken. Halonen otti pyynnön vakavaan harkintaan, mutta päätyi vastaamaan kieltävästi. Vuonna 2018 nimitettiin erityisedustajat ainakin Syyrian, ilmastonmuutoksen, Jemenin, Burman ja Irakin osalta.
– Velvollisuuksia oli muuallakin. Perhe, kaikkiaan viisi lapsenlasta. Kestäisikö terveys uuden tehtävän tuomaa runsasta matkustamista ja suurta painetta. Monen pettymykseksi Halonen lopulta vastasi kiitos, mutta ei kiitos.
Katri Merikallion kirjoittamassa kirjassa, Erään aktivistin tarina, Halonen kertoo luottamustehtävistään 60-luvulta tähän päivään piirtäen samalla kuvan siitä, miten suuri merkitys yhdistyksillä ja järjestöillä on ollut hyvinvointivaltion rakentajana.
Kirja lähtee liikkeelle Halosen kesäpaikalta Karjalohjalta, jossa hänen mummonsa Ida Öfverström syntyi vuonna 1881. Pieni, punatukkainen ja kova suustaan, mutta tiettävästi ei mikään suuri sosialisti, Öfverströmiä kuvaillaan. Siitä huolimatta häneltä otettiin sisällissodan jälkeen pois neljä lasta, joista nuorimmaisin, Halosen äiti Lyyli varttui lastenkodissa.
Halosen luottamus- ja työtehtävät ovat liittyneet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Uralle ovat mahtuneet tehtävät niin Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalisihteerinä, SAK:n juristina, Suomi–Chile-seuran ja Setlementtiliiton puheenjohtajana kuin Setankin puheenjohtajana, joka jätti häneen katteettoman lesboleiman. Ura politiikassa nosti hänet sosiaali- ja terveysministeriksi, oikeusministeriksi sekä ulkoministeriksi 1995–2000.