USA 1998. Ohjaus: Richard Donner. Käsikirjoitus: Channing Gibson. Kuvaus: Anrzej Bartkowiak, A.S.C. Leikkaus: Frank J. Urioste, A.C.E, Dallas Puett. Lavastus: J. Michael Riva. Musiikki: Micahel Kamen, Eric Clapton, David Dandborn. Tuotanto: Joel Silver & Richard Donner. Pääosissa: Mel Gibson, Danny Glover, Rene Russo, Joe Pesci, Chris Rock, Jet Li.
Taas on tullut Tappavan aseen aika. Yli 12 vuotta sitten alkanut toimintaelokuvien sarja on edelleen genrensä huipulla; tuottaja Joel Silver ja ohjaaja Richard Donner ovat säilyttäneet hyvin räävittömän ja tinkimättömän tyylinsä. Sarjan neljäs osa on tosin jo hieman aiemman trilogian pastissikin, mutta silti se sisältää kaikki edeltäjiensä avut; nasevan huumorin, hienosti Los Angelesin kaduille sijoitetun räjähtävän meiningin sekä karismaattiset tyypit. Siinä missä esimerkiksi toinen Warnerin neljän leffan sarja Batman on valunut kuin lehmän häntä, porskuttaa Tappava ase neljännessäkin osassaan pitkälti varmasti uskollisen tekijätiiminsä ansiosta.
Sarjan neljäs osa esittelee hieman rauhoittuneen Riggsin (Gibson), joka asustelee raskaana olevan edellisessä osassa tapaamansa Lornan (Russo) kanssa. Myös Murtaughin (Glover) perheessä on odotettavissa iloisia uutisia, sillä vauvaa odottaa hänen tyttärensä Rianne, jonka poikaystävä on apeltaan toistaiseksi salassa pysyttelevä nuori kyttä Butters (Rock). Hyvien puolella on jälleen myös räävitön Leo Getz (Pesci). Kyttäkaksikko joutuu tappelemaan tällä kertaa rankan Hongkongin mafian kanssa, jota pomottaa häikäilemätön Wah Sing Ku (Jet Li). Homma siis muistuttaa toimintahuumeella piikitettyä perhesarjaa
Richard Donner ja Joel Silver hallitsevat hommansa täydellisen rutinoidusti, mutta edelleen uusia koukkuja keksien. Trailerissakin nähdyn avauskohtauksen meininki paljastaa reseptin mainiosti: hurtti huumori ja rahaa säästelemätön toiminta. Silverin palveluksessa ei ainakaan pyroteknikoille tule tekemisen puutetta. Riggs päästää muuten suustaan avauksessa myös Amerikan käsiaseunionia NRA:ta arvottavan lausahduksen, mikä on nostanut jenkeissä pienen porun pyssyfanaatikkojen keskuudessa.
Tappavien aseiden toimintavyörytyksen parasta antia ovat aina olleet mahtavat takaa-ajokohtaukset, jotka Donner on sovittanut Los Angelesin hektiseen liikenteeseen. Niin tälläkin kertaa. Riggsin surffatessa ympärikäännetyllä pöydällä pitkin moottoritietä alkaa ymmärtää katsovansa genrensä huippua. Se tarkoittaa tietysti myös sitä, että puistattavalta väkivallaltakaan ei ikävä kyllä vältytä.