USA 1998. Ohjaus: Richard Donner. Käsikirjoitus: Channing Gibson. Kuvaus: Anrzej Bartkowiak, A.S.C. Leikkaus: Frank J. Urioste, A.C.E, Dallas Puett. Lavastus: J. Michael Riva. Musiikki: Micahel Kamen, Eric Clapton, David Dandborn. Tuotanto: Joel Silver & Richard Donner. Pääosissa: Mel Gibson, Danny Glover, Rene Russo, Joe Pesci, Chris Rock, Jet Li.
Taas on tullut Tappavan aseen aika. Yli 12 vuotta sitten alkanut toimintaelokuvien sarja on edelleen genrensä huipulla; tuottaja Joel Silver ja ohjaaja Richard Donner ovat säilyttäneet hyvin räävittömän ja tinkimättömän tyylinsä. Sarjan neljäs osa on tosin jo hieman aiemman trilogian pastissikin, mutta silti se sisältää kaikki edeltäjiensä avut; nasevan huumorin, hienosti Los Angelesin kaduille sijoitetun räjähtävän meiningin sekä karismaattiset tyypit. Siinä missä esimerkiksi toinen Warnerin neljän leffan sarja Batman on valunut kuin lehmän häntä, porskuttaa Tappava ase neljännessäkin osassaan pitkälti varmasti uskollisen tekijätiiminsä ansiosta.
Sarjan neljäs osa esittelee hieman rauhoittuneen Riggsin (Gibson), joka asustelee raskaana olevan edellisessä osassa tapaamansa Lornan (Russo) kanssa. Myös Murtaughin (Glover) perheessä on odotettavissa iloisia uutisia, sillä vauvaa odottaa hänen tyttärensä Rianne, jonka poikaystävä on apeltaan toistaiseksi salassa pysyttelevä nuori kyttä Butters (Rock). Hyvien puolella on jälleen myös räävitön Leo Getz (Pesci). Kyttäkaksikko joutuu tappelemaan tällä kertaa rankan Hongkongin mafian kanssa, jota pomottaa häikäilemätön Wah Sing Ku (Jet Li). Homma siis muistuttaa toimintahuumeella piikitettyä perhesarjaa
Richard Donner ja Joel Silver hallitsevat hommansa täydellisen rutinoidusti, mutta edelleen uusia koukkuja keksien. Trailerissakin nähdyn avauskohtauksen meininki paljastaa reseptin mainiosti: hurtti huumori ja rahaa säästelemätön toiminta. Silverin palveluksessa ei ainakaan pyroteknikoille tule tekemisen puutetta. Riggs päästää muuten suustaan avauksessa myös Amerikan käsiaseunionia NRA:ta arvottavan lausahduksen, mikä on nostanut jenkeissä pienen porun pyssyfanaatikkojen keskuudessa.
Tappavien aseiden toimintavyörytyksen parasta antia ovat aina olleet mahtavat takaa-ajokohtaukset, jotka Donner on sovittanut Los Angelesin hektiseen liikenteeseen. Niin tälläkin kertaa. Riggsin surffatessa ympärikäännetyllä pöydällä pitkin moottoritietä alkaa ymmärtää katsovansa genrensä huippua. Se tarkoittaa tietysti myös sitä, että puistattavalta väkivallaltakaan ei ikävä kyllä vältytä.
Uuden tason hommaan nostaa draamasarjamaiset ihmissuhdeselvittelyt. Ampumisien keskellä perhesuhteistaan puhuvat kytät parodioivat jo osittain itseään ja kun lopulta höyrypäänä esittäytynyt Riggskin myöntää alkavansa olla liian vanha käsillä olevaan touhuun alkanee sarjan loppu häämöttää.
Näyttelijät ovat rooliensa tasalla. Kyttäkaksikkoa neljästi 12 vuoden aikana tulkinneet Gibson ja Glover ovat sisäistäneet tyyppinsä mainiosti. Ylikierroksilta hetkittäin rauhoittuva Riggs ja omintakeiseen hysteriaan viivähtelevä Murtaugh ovat kertakaikkisen viihteellinen poliisipari. Russo jatkaa siitä mihin viimeksi jäi ja sekoilun asteikkojen yli vievä Pesci Leon roolissa on myös mainio. Chris Rock keittää homan ehkä liiankin hektiseksi pursuilevassa roolissaan ja pakkaspuolta edustava Jet Li on roolinsa mukaisesti puistattava.
Donnerilla ja Silverillä siis on riittänyt eväät tähän sarjan neljänteen osaan. Tähtien vanhenemisen ja kierrätettävän materiaalin rajallisuuden käsittäen on kuitenkin otaksuttava tätä viimeiseksi Tappavaksi aseeksi. Tai sitten ei. Joka tapauksessa nelonen jyrää edellisten lailla.
Teksti: Jari Rantala