Lavatanssit kuuluvat Suomen kesään, mutta tämän kansankulttuurin säilymiseksi on nyt tehtävä kovasti töitä. Korona on hiljentänyt myös tanssilavat, joita nyt varovaisesti avataan. Etenkin varttuneempi väki empii parkettien ruuhkia. Tanssijärjestäjät kaipaisivat myös kipeästi uusia suuren yleisön iskelmätähtiä.
Rönnin lava Längelmäveden rannalla on kuin Suomi-filmistä. Paviljonki on rakennettu 1957 ja sen seiniä koristavat legendaaristen tähtien kuvat: Olavi Virta, Laila Kinnunen, Vieno Kekkonen, Brita Koivunen. Lavan on rakentanut paikallinen Eräjärven urheiluseura, joka huolehtii hyväkuntoisesta rakennuksesta tänäänkin.
Viikko sitten Rönnissä esiintyi Popeda, tosin bändiä varten rakennettiin oma lava rantaan. Jutun tekohetkellä, lauantai-iltana, kansaa lämmittää 1960-luvun lopulla uransa aloittanut Markku Aro.
Tuijotettavia tähtiä ei enää ole
Väkeä on riittävästi hyvään tanssitunnelmaan parketilla, mutta paljon enemmänkin mahtuisi. Pop-tähtiä tarvitaan suuremman yleisön houkuttelemiseksi. Iskelmätanssimusiikin supertähtiä ei enää juurikaan ole – heitä, joiden tahdissa osa yleisöstä tanssi ja osa vain tuijotti lavan eteen ahtautuneina.
– Kyllähän se kärki on kapea, valitettavan kapea, myöntää Rönnin lavasta huolehtiva urheiluseuran puheenjohtaja Jussi Valve.
-Radiot soittavat hyvin vähän perinteistä tanssimusiikkia eivätkä tangokuninkaallisetkaan saa enää entistä huomiota. Enemmän kaivattaisiin vetovoimaisia tähtiä. Tässä on sitä uutta Yölintua odotettu!
Vanne toivoo myös, että nuoret löytäisivät tanssilavat, siksi on hyvä saada myös poptähtiä houkuttelijoiksi.
– Moni kaupunkilaisnuori ei ole koskaan edes käynyt tanssilavalla. Ja sitten moni ihastuu tällaisen paikan eksotiikkaan.
Jussi Valve vakuuttaa, että tanssitaitoa täällä ei kysellä. Saa tulla heilumaan ja nauttimaan tunnelmasta.
Kaikin puolin kova ala
Markku Aron keikat loppuivat tyystin viime lokakuussa. Kesällä 2020 oli muutama keikka, mutta korona-aalto pisti syksyllä pillit pussiin lähes 10 kuukaudeksi. Juhannuksesta asti hän on saanut taas tehdä työtään, jota rakastaa.
Rönnin lavalla hän on hymysuin vauhdissa, vaikka edellisyön perjantain keikalta kotiin ajaessaan peura tuli tielle ja pamahti etusäleikköön. Kokeneen kuskin ensikosketus.
– Ajan 50 000 kilometriä vuodessa, olen ajanut vuosikymmeniä. Koskaan aikaisemmin ei ole moista tapahtunut!
Laulajalle ei onneksi käynyt kuinkaan, vaikka auto meni lunastukseen
Alalla on ollut muutenkin rankkaa.
– Moni laulaja on menettänyt bändinsä sulun aikana. Yhtyeet ovat hajonneet. Minun bändini pysyi kasassa ja siitä olen tosi iloinen. Ilman heitä en tekisi näitä hommia enää.
Tämä on ainutlaatuista – ja kestävää!
Markku Aro kiittelee myös ohjelmatoimistoaan Gramofonia, joka on jaksanut myydä keikkoja ja myös järjestänyt tansseja. Samoin iskelmälegenda kiittää sitkeitä lavayrittäjiä.
– Heidän ansiostaan tällaiset lavat ovat yhä auki, jotta soittajille olisi töitä.
Tanssilavan pomo Jussi Valve tietää, että koronasta nouseminen vaatii vielä töitä ja kärsivällisyyttä.
– Etenkin varttuneempi yleisö on varovaista - uskaltaako tanssilavalle tulla. Me pidämme kyllä huolto, että liikaa lippuja ei myydä.
Markku Aro uskoo, että tämä eksoottinen kulttuuri säilyy, onhan se niin Suomen sielua. Hän seisoo helteisen Längelmäveden rannalla ja katselee ympärilleen maisemaa hehkuttaen.
– Kunhan ihmiset taas uskaltavat tulla tansseihin, niin kyllä nämä hommat jatkuvat. Onhan tämä aivan ainutlaatuista. Tanssit Suomen kesän kauniissa luonnossa.
20.25: Korjattu Jussi Valven sukunimi.