Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjen jätevesien johtaminen Nuasjärveen on johtanut happikatoon ja pohjaeliöstöjen muutoksiin poistoputken läheisyydessä, kertoo Helsingin yliopiston ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa tehty tutkimus.
Järven pohjassa sijaitsevan putken läheisyydessä eliöstö on köyhtynyt niin, että se muistuttaa saastuneen järven lajistoa. Muutoksia havaittiin erityisesti pohjassa eläneiden surviaissääskien lajikoostumuksissa ja -määrissä.
Muutokset johtuvat veden suolaantumisesta, sillä putken mukana järveen kulkeutuu sulfaatteja, kertoo kolmihenkisen tutkijaryhmän puolesta ekologian dosentti Jan Weckström.
Weckströmin, dosentti Tomi Luodon ja filosofian tohtori Jaakko Leppäsen muodostama ryhmä on aiemmin tutkinut kaivosta lähempänä olevien Jormasjärven ja Kivijärven tilaa.
– Niissä näkyy sama homma: sulfaattipitoinen vesi suolaa järvivettä niin paljon, että se kerrostuu voimakkaasti. Sen jälkeen pohjasta alkaa happi loppua, mikä johtaa lajistomuutoksiin, Weckström kertoo.
Lue myös: Surullisen kuuluisaa Talvivaaran kaivosta ei ole enää olemassakaan: "Olisi kohtuullista, että Talvivaaran kaivoksesta puhuminen jo lopetettaisiin"
Tutkija pelkää vaikutusten kerääntymistä
Nuasjärven pintaosissa ja kauempana poistoputkesta muutokset ovat olleet vähäisiä. Niissä vesi kiertää yhä ja kokonaisuutena vedenlaatu ei ole kärsinyt, Weckström sanoo.