Liian monelle suomalaiselle velasta on tullut 2000-luvun aikana veljenpojan sijasta pahamaineinen Amerikan-serkku, jonka olemassaolosta oltaisiin mieluiten hiljaa. Vaikeneminen ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kultaa, sillä ylivelkaantuminen on nakertamassa jo kansatalouden perusteita.
– Velkaantuminen on kasvanut koko 2000-luvun, ja tuleva korkojen nousu tulee entisestään pahentamaan tilannetta. Huolestuttavaa tässä on myös se, että viimeiset kolme vuotta on eletty talouden nousukautta, mutta velkaongelmat jatkuvat, sanoi oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ylivelkaantumista käsittelevässä keskustelutilaisuudessa perjantaina Helsingissä.
Vaikka hallituksella onkin ollut vaikeuksia yksimielisyyden löytämisessä monissa asioissa, ylivelkaantumisen torjunnassa on hiihdetty samalla ladulla.
Hallituksen talousvaliokunta ehdotti taannoin yksimielisesti kulutusluottojen korkokaton laskemista 20 prosenttiin, mikä on kymmenen prosenttiyksikköä tiukempi esitys kuin hallituksen alkuperäinen 30 prosenttia.
Häkkäsen mukaan ensi vaalikauden tavoitteena on oltava ylivelkaantumisen taittuminen ja velkakurimuksessa painiskelevien määrän vähentäminen.
Kädet pystyyn monen velallisen kohdalla
Pahoihin velkoihin joutuneiden kohdalla kyse ei enää ole pikkusummista.
Ylivelkaantuneita auttavan Takuusäätiön toimitusjohtajan Juha A. Pantzarin mukaan säätiön Velkalinjalla-palveluun soittaa joka päivä ihmisiä, joilla on vakuudettomia kulutusluottoja yli 100 000 euron edestä.
Takuusäätiö voi nimensä mukaisesti taata velalliselle lainan, jos velkojen yhteismäärä on alle 34 000 euroa. Monen velallisen kohdalla tämä ei kuitenkaan riitä.
– Vielä vuonna 2016 valtaosa, eli 81 prosenttia, meiltä apua hakeneista oli sellaisia, joita voimme jotenkin auttaa. Viime vuonna heitä oli enää 40 prosenttia, ja suuntaus tuntuu olevan edelleen heikkenemään päin, Pantzar sanoo.
On selvää, ettei normaali keskituloinen ihminen maksa yli yli sadan tuhannen euron lainoja ja vippejä mitenkään. Pantzarin mukaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää tällöin hakeutua ulosottoon.
– Suurituloiselle se, että kolmannes tuloista viedään, ei välttämättä ole kovin järkyttävää. Keskituloiselle se kuitenkin merkitsee aika ilotonta ja pahimmillaan näköalatonta elämää, Pantzar jatkaa.