Talopaketti, osa 10

Väliovien valmistustapa vaihtelee yhtä paljon kuin niiden ulkonäkö. On kevytrakenteisia pahvikenno-ovia ja massiivipuuovia, toisissa on lasiaukko ja toiset ovat umpinaisia. Pintaa löytyy joka lähtöön: viilua, maalattua, puupintaista.

Oven käyttötuntuman suhteen tärkeintä on oven paino. Höyhenenkevyt kenno-ovi tuntuu aivan erilaiselta - ja käyttäytyy eri tavalla - kuin painava massiivipuuovi. Mekanismi ja tiivisteet ovat keskeisiä asioita: saranoiden laatu ratkaisee liikkumisen pehmeyden, tiivisteet estävät kolahtelun.

Eri valmistustapoja ja materiaaleja voidaan yhdistellä. Ovessa voi olla esimerkiksi massiivipuiset kehykset mutta peiliosat levystä - yksi parhaita materiaaleja tähän tarkoitukseen on tiivis ja lähes puun tapaan muokattavissa oleva mdf-levy.

Hyvin tärkeä tekninen yksityiskohta on oven pinnoitus. Korkeapainelaminaattia käytetään paljon, koska se estää oksakohtien näkymisen eikä maalipinta halkeile.

Painikkeet ovat yhtä merkityksellisiä sisustuksen kuin tekniikan takia. Perinnetalossa tietenkin valitaan tyyliin sopivat painikkeet. Painike ja helat muodostavat parhaimmillaan yhtenäisen ja tyylikkään kokonaisuuden. Omakotirakentaja pääseekin helpoimmalla tilaamalla ovivalmistajalta valmiin kokonaisuuden, johon kuuluvat niin puitteet, ovilevyt kuin helatkin; lasiaukollisissa ovissa myös lasit valmiiksi paikalleen asennettuina.

Kaikki ovet eivät käy kaikkialle. On paikkoja, joihin on valittava umpinainen ovimalli - märkätilat esimerkiksi - kun taas lasiovi on parhaimmillaan olohuoneen oviaukossa.

Portaiden suunnittelu ei ole jokamiehen homma!

Ovia on suhteellisen helppo vaihtaa, jos malli ei miellytäkään tai osoittautuu teknisesti huonosti. Portaiden laita on toisin. Ne ovat yksi koko talon keskeisimpiä ja näkyvimpiä ratkaisuja, joiden vaihtaminen on todella iso ja työläs urakka. Väärin valittu tai huonosti tehty portaikko haittaa olennaisesti jokapäiväistä asumista; pahimmillaan se on suoranainen tapaturmariski. Siksi portaiden valintaan on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota jo talon suunnitteluvaiheessa.

Portaiden valintaan vaikuttavat ensinnäkin talon mitat ja suhteet: kerroskorkeus lattiasta lattiaan. Halutaanko pienempään (3 m2) tilaan mahtuva kierre- vai enemmän tilaa (5 m2) vaativa lepotasollinen porras, vai kiilamaisella lepotasolla varustettu Y-porras, joka on näiden kahden välimuoto? Millaiset kaiteet halutaan - vaihtoehtoja on lukemattomia.

Turvallisuuden kannalta lepotasollinen porras on selvästi parempi, varsinkin taloudessa, jossa on leikki-ikäisiä lapsia. Kannattaa myöskin pyrkiä sijoittamaan porras siten, että sen yläsyöksyn alle mahtuu seisomaan - aina se ei tietenkään ole mahdollista, vaan on tyydyttävä kompromissiin.

Suomen rakentamismääräyskokoelmakin asettaa turvallisuussyistä portaille tiettyjä vaatimuksia. Yksi niistä on kaiteiden välinen leveys: suosituksen mukaan vähintään 780 mm, jolloin syöksyn leveys olisi 885 mm. Portaissa on muitakin turvallisuuteen liittyviä yksityiskohtia - tärkeimpinä ehkä liukueste askelmien etureunassa ja lapsiportit.

Porrasvalmistajilla on suunnittelupalvelu, joka asiakkaan toimittaman pohjapiirustuksen avulla hahmottelee ensin sen, millainen porrastyyppi taloon parhaiten sopisi. Puulajeja löytyy jo vakioinakin männystä vaahteraan ja ellei niistä löydy mieleistä, erikoistilauksella saa vaikka katajaa.

Sama pätee kaiteisiin. Tällä hetkellä ehkä suosituin on asiallisen suoraviivainen tyyppi, mutta enemmän tai vähemmän koristeellisesti sorvatuilla tyypeillä on myös omat kannattajansa. Materiaalit ovat moninaisia: puun lisäksi metalli on pidetty vaihtoehto. Kaide voi myös olla umpinainen, jolloin lasi on ehkä yleisin ratkaisu: valoisaa ja kaunista.

Porrasvalmistajan suunnittelupalvelua kannattaa ehdottomasti käyttää, sillä ensikertalainen saattaa tässäkin ajaa pahasti metsään. Suurimmat pulmat ovat yleisesti ottaen se, että asiakas haluaisi lepotasollisen portaan, mutta semmoinen ei mahdukaan taloon. Usein myös valitaan kaide, joka sopii kyllä tyyliin - mutta ei mahdukaan paikalleen, koska aukko on liian pieni! Näitä asioita on piinallista pohtia siinä vaiheessa, kun lähetys on purettu työmaalla.