Suomesta kaapataan vuosittain kymmenestä kahteenkymmeneen lasta. Vuonna 2018 Suomesta ulkomaille kaapattiin 16 lasta, ja yhtä monta lasta kaapattiin myös ulkomailta Suomeen.
Kun huomioidaan aiempina vuosina kaapatut lapset, yhteensä 57 lasta oli kaapattuna vuoden 2018 aikana.
Jos oma lapsi tulee kaapatuksi, olisi Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen mukaan tärkeintä pyrkiä sovittelemaan asiaa kaappaajan kanssa, jos puheyhteys tähän on kunnossa.
– Tärkeintä olisi se, että pyrkisi keskustelemaan kaappaajan kanssa siitä, miten kaappaus vaikuttaa lapseen ja kertoa myös, että tilanteesta voi tulla viranomaisasia.
Jos ei tiedä, minne lapsi on kaapattu, ensimmäisenä on syytä tehdä katoamisilmoitus poliisille, Räisänen neuvoo. Jos lapsi on kaapattu sellaiseen maahan, joka on allekirjoittanut kansainvälisen Haagin lapsikaappaussopimuksen, otetaan yhteyttä oikeusministeriöön,
Jos kyseessä on sopimuksen ulkopuolella oleva maa, asia yritetään hoitaa ulkoministeriön kautta.
Kaapatut Lapset ry:n tehtävänä on jakaa neuvoja vanhemmille ja antaa tukea.
– Tuemme vanhempia toimistolta käsin ja lisäksi meillä on koulutettuja vertaistukijoita, Räisänen kertoo.
Kaappauksen suunnittelu voi näkyä monilla tavoilla
Räisäsen mukaan on olemassa keinoja tunnistaa merkkejä kappauksen uhasta etukäteen.
Tällaisia ovat esimerkiksi suora uhkaus kaappaamisesta tai kaappauksen yritys, ristiriidat lapsen kasvattamisessa tai työstä irtisanoutuminen. Yksi vakavasti otettavista merkeistä on myös se, että vanhempi alkaa yhtäkkiä opettaa lapselleen oman maan kieltä ja maan kulttuurista.
– Lisäksi se voi enteillä jotain, jos kotoutuminen ei ole onnistunut, eli ei ole työtä, ystäviä tai ei osaa maan kieltä. Jos ainoa yhteys uuteen kotimaahansa ovat puoliso ja lapsi, voi herätä voimakas halu päästä takaisin omaan kotimaahan.