Syyntakeettomaksi todetaan vain harva

Suomessa tuomioistuimen määräämän mielentilatutkimuksen käy läpi noin 120 ihmistä vuosittain. Heistä yli noin 60 prosenttia todetaan rikokseensa syyntakeisiksi.

– Syyntakeettomiksi todetaan mielentilatutkimukseen joutuneista noin neljännes, kertoo Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen oikeuspsykiatrian ylilääkäri Irma Kotilainen.

Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekoa. Alentuneesti syyntakeettomasti todetaan vuosittain noin 15 prosenttia tutkituista.

– Usein syyntakeettomaksi todetuilla on vakavia mielenterveysongelmia. Yleisimmin skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, Kotilainen kuvailee.

Tällöin rikoksen tekijällä on usein edessään pakkohoito. Keskimäärin hoidossa ollaan 5-6 vuotta.

– Mielentilatutkimuksissa yritetään yleensä esittää mahdollisimman tervettä. Usein ei tiedetä kuinka kauan hoito tulee kestämään ja vankilassa taasen saat oitis vapautumispäivämäärän. Se pelottaa monia, pohtii Kotilainen.

Mielentilatutkimus voi kestää kuukausia

Mielentilatutkimuksessa potilaasta kerätään kaikki mahdollinen löytyvä tieto aina syntymästä alkaen kahden kuukauden aikana.

– Ihminen on tällöin ympyrävuorokautisessa tutkimuksessa. Siihen sisältyy haastattelut, tutkimukset, laboratoriot ja tarvittaessa erikoislääkäreiden, kuten neurologin ja sisätautienerikoislääkärien tutkimukset. Jos kaikkea ei saada valmiiksi parissa kuukaudessa, niin tutkimusta voi pidentää neljään kuukauteenkin, Kotilainen sanoo.

Lisäksi mielentilatutkimuksessa kerätään muualta tietoja.

– Rekistereistä saamme paljon tietoa, mutta myös tutkittavan suostumuksella kysytään omaisilta, tuttavilta, työpaikoilta ja muualta tietoja, kertoo Kotilainen.

Mielentilatutkimusten määrä tippunut

Mielentilatutkimusten määrä on tippunut 20 vuodessa huimasti. Tilastojen mukaan vielä 1991 tehtiin yli 300 mielentilatutkimusta. Vuonna 2005 lähes 200. Nyt tutkimus tehdään noin 120 kertaa vuodessa.

– Tässä on taustalla monia eri asioita. Tuomioistuimet tekevät nämä päätökset, joten voi ajatella, että jo siellä tapahtuu nykyään tiukempaa karsintaa, arvioi Kotilainen.