USA 2005. Ohjaus: Stephen Gaghan. Käsikirjoitus: Gaghan Robert Baerin kirjan See No Evil pohjalta. Tuotanto: Jennifer Fox, Georgia Kacandes, Michael Nozik. Kuvaus: Robert Elswit. Leikkaus: Tim Squyres. Musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: George Clooney, Jeffrey Wright, Christopher Plummer, Matt Damon, Amanda Peet, Alexander Siddig. Kesto: 126 min.
George Clooney voitti juuri sivuosa-Oscarin CIA-agentin roolista poliittisessa Syriana-trillerissä. Clooney on varsin pätevä Bob Barnesina, mahakkaana peitemiehenä, joka on kuin kala vedessä Lähi-Idän poliittisessa painekattilassa. Loppujen lopuksi Barnes on pelkkä rivisotilas; pieni mies, joka löytää huomattavan epäkohdan oman vakaumuksensa ja kansallisten intressien väliltä. Yksi ihminen ei ole kovinkaan suuressa kurssissa globaalin öljykaupan kaiken nielevässä kurimuksessa.
Syriana tuo elävästi mieleen toisen poliittisesti mielenkiintoisen elokuvan, nimittäin Steven Soderberghin huumekauppaa käsitelleen ensemble-elokuvan Traffic. Tempo, kuvaustyyli, kerronnan eeppinen palapelimäisyys, hyvin erilaisten kohtausten temaattinen linkittyminen yhteen – kaikki muistuttaa Trafficista. Ei ihme, sillä Syrianan on ohjannut Soderberghin elokuvan käsikirjoittaja Stephen Gaghan. Gaghan on luonnollisesti myös laatinut käsiksen eeppiseen öljyspektaakkeliinsa.
Spektaakkelista nimenomaan on kysymys. Yrityksestä levittää valkokankaalle amerikkalaisen öljybisneksen syiden ja seurausten ketju. Lopputulos on kerrassaan kelvollinen; jälkimauksi jää fiilis siitä, että näin tämä homma toimii. Syriana kulkee kappaleen matkaa kunkin roolihenkilön kengissä, joista kenelläkään ei ole täyttä käsitystä omien tekojen nostattamista aalloista. Se tekee elokuvasta mielenkiintoisen, mutta myös haastavan. Syriana edellyttää tarkkaa havainnointia, mikä tosin ei aina riitä: paikoin sekavaa elokuvaa ei ole helppo seurata.
Syriana ei ole George Clooneyn elokuva. Se ei kuulu kenellekään näyttelijälle, vaikka heitäkin on tässä yhteydessä syytä kehua. Matt Damon on Bryan Woodman, humaanin öljymiljonääri Prinssi Nasirin (Alexander Siddig) taloudelliseksi neuvonantajaksi ryhtyvä bisnesanalyytikko. Jeffrey Wright on washingtonilaisjuristi Bennett Holiday, joka on saanut tehtäväkseen tutkia kahden amerikkalaisen öljy-yhtiön kyseenalaista fuusiota. Samaan aikaan pienessä öljyntuottajamaassa nuori Wasim (Mazhar Munir) on menettänyt työpaikkansa ja koko toimeentulonsa monien muiden kaltaistensa tavoin. Turhautuneisuus johtaa Wasimin ääniaineksen pariin.
Gaghanin elokuvasta ei juuri löydy sankareita, ellei sellaisina sitten halua pitää Barnesin ja Nasirin kaltaisia idealisteja. Heidänkin sankarillisuutensa on loppujen lopuksi kovin kyseenalaista, mistä johtuen emotionaalinen samastuminen elokuvaan on hyvin vaikeaa. Gaghan ylläpitää etäisyyttä henkilöihinsä, minkä takia tarinan lopulliset langanpäät jäävät solmimatta. Syriana on lakonisen kylmä, pessimistinen teos; enemmän otekokoelma päättymättömästä tragediasta kuin omalakinen kokonaisuus.
Ahneus ja vallanhalu nielevät kaiken Syrianan öljyntahraamassa maailmassa. Valonpilkahduksia on vähän, ja henkilökohtaiset voitot jäävät yksityiselämän tasolle. Suuryhtiöillä ei ole moraalia, ja miksi olisikaan, tuntuu Gaghan laukovan; öljyimperialismin uhrit ovat teksasilaismiljardöörien omantunnon kantaman ulkopuolella.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome Distribution Finland