Syöpäpotilas itkien kotiin: En mene enää ikinä päivystykseen

Tämä on erään syöpäpotilaan tarina.

Ensimmäisten kipujen aikana Kaija Razavi soitti Espoon Tapiolan terveysasemalle.

– Minua kehotettiin ottamaan lääkkeitä ja soittamaan uudestaan kahden tai kolmen viikon päästä, sanoo Razavi.

Razavin mukaan hän joutui lopulta odottamaan muutaman kuukauden, että pääsi lääkärin pakeille.

– Käynnit olivat yhtä tyhjän kanssa. Kukaan lääkäreistä ei tutkinut minua. 

Razavi päätti koettaa yksityistä vastaanottoa.

– Eivät tutkineet Diacorissakaan kunnolla, vaikka yritin saada selville, miksi voin huonosti. Kukaan ei ottanut minua vakavissaan. Kyseessä oli usea eri lääkäri niin kunnallisella kuin yksityiselläkin puolella.

Potilaan mukaan kesti lopulta kaksi vuotta ennen kuin hän pääsi tutkimuksiin Jorviin. Razavi sai diagnoosin. Hänellä on syöpä. Elettiin vuotta 2013.

– Sen jälkeen hoito on ollut äärimmäisen hyvää, mutta tuskin olisin sairastunut niin pahasti, jos lääkärit olisivat uskoneet minua. 

Räyhäämällä hoitoa?

Kerran hoito kuitenkin petti. Sairastumisprosessi eteni adjuvanttihoitovaiheeseen. Elettiin helmikuuta 2014.

– Olin todella sairas. Olin sytostaateilla ja morfiinilla. Kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä yritin Meilahden päivystykseen taksilla, ja kaksi kertaa lähdin sieltä itkien, koska kukaan ei auttanut minua. 

Sitten tuli kolmas päivä.

– Silloin minut vietiinkin jo ambulanssilla. Vietin siellä kaksi vuorokautta. Tiputuksessa sain neljä litraa nestettä.

– Jos olisin huutanut ja räyhännyt, enkä olisi suurin piirtein kontannut ja itkenyt lattialla, niin ehkä olisin saanut apua. Mutta silloin, kun on tosi sairas, niin ei halua muuta kuin päästä niistä kivuista pois ja saada ymmärrystä. En enää ikinä mene päivystykseen.

Nyt eletään kesää 2015. Razavi on selvinnyt hoidoista ja syövästä. 

Lue myös:

    Uusimmat