Suudelma yhdistyy nykypäivänä mielikuvissa voimakkaimmin rakkauteen ja kiintymyksen ilmaisuun, mutta suutelemalla on myös tervehditty, osoitettu kunnioitusta, vahvistettu sopimuksia ja levitetty rauhaa. Suudellessa kosketetaan huulilla toisen ihmisen paljasta ihoa, mistä toinen tai molemmat kokevat mielihyvää.
Jorma ja Leena-Maija Palo ovat teoksessaan Rakkaudesta seksiin analysoineet, että suutelemiseen osallistuu ensisijaisesti suun seutu. Sen lisäksi siihen osallistuvat tavalla tai toisella koko kasvot. Suuteluun käytetään Palojen mukaan vaihdellen huulia, kieltä, hampaita, leukaa ja kaikkia kasvojen 34:ää lihasta.
Suutelijoiden huulet turpoavat ja punertuvat, syljen eritys kiihtyy, syke tihenee ja verenpaine nousee. Suun seutu on erityisen herkkä eroottiselle kiihotukselle, koska huulissa on erittäin hyvä tunto ja ohut iho. Suun ja kasvojen lisäksi suudellaan mitä tahansa kehonosia.
Suudellessa imetään, näykitään, kutitellaan tai annetaan monia pieniä suudelmia. Kielisuudelma voi kestää useita minuutteja: kieli työnnetään toisen suuhun ja sillä kosketellaan suudeltavan kieltä ja suun sisäosia. Pitkät kielisuudelmat kuuluvat vain seksuaaliseen suutelemiseen.
Palot kertovat kirjassaan, että suurin osa miehistä suutelee silmät auki ja suurin osa naisista silmät kiinni. Miehet saavat näköaistin kautta lisää mielihyvää, naisille taas on tärkeää tuntea partnerin läheisyys ja elää enemmän mielikuvien maailmassa.
Suudelma, suukko, pusu, muisku...
Suutelun alkuperänä pidetään yleisesti emojen tapaa ruokkia jälkeläisiään suusta suuhun. Ihmisillä ei ole yksinoikeutta suuteluun, vaan samankaltaista toimintaa on muun muassa apinoilla ja kaloilla.
Suuteleminen on kuitenkin keskeinen osa ihmisten kanssakäymistä, ja sitä on kuvattu taiteessa jo vuosituhansien ajan. Kama Sutrassa luetellaan yli kolmekymmentä suudelmatyyppiä, ja myöhemminkin suudelmia on luokiteltu eri perusteilla.
Nykypäivänä suutelu mielletään romanttiseksi tai seksuaaliseksi eleeksi, mutta monissa maissa suutelua käytetään tervehtimisessä. Jos suutelussa ei ole eroottista virettä, suutelijoiden vartalot pysyvät yleensä irti toisistaan ja syleily korvataan taputtamalla kevyesti selkään. Kun suudellaan huomionosoituksena tai tervehtiessä, suudelma on kevyt, poskia vain hipaistaan tai kosketetaan kevyesti, usein ei käytetä edes huulia. Lentosuukolla vaikkapa idolit voivat tervehtiä ihailijoidensa suuria joukkoja.
Käsisuudelma on romanttinen rakkaudentunnustus tai alamaisen ylemmälleen osoittama kunnioituksen muoto: katoliset suutelevat paavin tai piispan sormusta. Äärimmäistä nöyryyttä on jalkojen suutelu.
Monissa urheilulajeissa suudellaan voittopalkintoa. Tuoreena esimerkkinä voidaan nostaa esille juuri päättynyt jääkiekkokausi: voittajajoukkueen jäsenet kantavat Poika-kiertopalkintoa luistellen ympäri kaukaloa ja suutelevat sitä lehtikuvaajia varten. Moni tennispelaaja suutelee voittoisan ottelun jälkeen mailaansa.
Suudelman paradoksi
Hannu Salmi liittää teoksessaan Suudelma pyhyyden ulottuvuuden suuteluun: koska suu on ravinnon, hengityksen ja puheen väylä, siihen liittyy sielullisuuden merkitys. Keskiajalla uskottiin, että kuoleman hetkellä sielu erkanee ruumiista nimenomaan suun kautta. Yöllä olikin tärkeää nukkua suu kiinni, jottei sielu karkaa tai paholainen sujahda sisään.
Tässä valossa myös suutelu oli uskonnollinen, pyhä toimitus: uskovaiset suutelivat toisiaan ja suudelmalla voitiin osoittaa hartaita tunteita myös esineitä, pyhäinjäännöksiä ja kuvia kohtaan. Toisaalta myös pyhyys tarttui suutelijaan huulten kautta.
Salmi muistuttaa, että suudelmassa on kysymys myös merkitysten ja eleiden tiedostamisesta. Suudelma voi olla sekä pyhä ja vilpitön, mutta samanaikaisesti petollinen, jonka tarkoituksena on vain hämätä suudeltavaa luulemaan, että häntä lähestytään rakkauden ja kunnioituksen elkein. Juudas Iskariot lienee eräs tunnetuimmista esimerkeistä.
Jotkut pelkäävät tautien tarttuvan suudellessa, mutta vaara on Jorma ja Leena-Maija Palon mukaan lähinnä hengitysteiden sairaus eli tavallinen flunssa tai suutelutaudiksi nimitetty mononukleoosi (englanniksi kissing disease). Hi-viruksen ei ole todettu tarttuvan syljen välityksellä, jos suu on ehjä eikä vuoda verta.
Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen
Kuvat: Futureimagebank, Shutterstock
Kirjallisuutta:
Palo, Jorma ja Leena-Maija: Rakkaudesta seksiin (1999). WSOY, Porvoo.
Salmi, Hannu: Suudelma (2004). Faros-kustannus Oy, Turku.