Suojelupoliisi teki laajaa yhteistyötä kylmän sodan aikana yhteistyötä niin CIA:n kuin KGB:n kanssa. Esimerkiksi 1970-luvun alussa Supon havainnot Helsingissä johtivat tärkeän neuvostovakoilijan pidättämiseen Israelissa. Toisaalta neuvostovakoilua Suomessa myös peiteltiin.
Supo avaa salaisuuksien kassakaappiaan torstaina julkaistussa Ratakatu 12 -historiikissa. Kirjasta selviää mm. se, että supo lopetti kotimaisten kommunistien kirjaamisen 1980-luvun alkupuolella.
Supon 60-vuotisjuhlakirjan on toimittanut supossa pitkään työskennellyt apulaispäällikkö Matti Simola ja historian on kirjoittanut Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola.
Kirjassa valotetaan useita keskeisiä 1960-1980 -luvun vakoilutapauksia, jotka ainakin osittain ovat olleet salassa.
Toisaalta useasta varmasti supon seuraamasta ilmiöstä, kuten ympäristöaktivismin noususta ei kirjassa mainita mitään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että presidentti Tarja Halosta ei mainita henkilöhakemistossa sen paremmin kuin Alpo Rusiakaan.
Golitsynin loikkaus
1950-luvulla suojelupoliisi keskittyi kotimaisten kommunistien valvontaan ja paljasti muutaman neuvostotiedustelun jutun. KGB majuri Anatoli Golitsynin tapaus 1961 avasi kuitenkin supon silmät. Golitsyn ilmaantui joulun alla 1961 Espoon Westendissä CIA:n Helsingin aseman päällikön kotiovelle ja loikkasi länteen. Supo sai Golitsynin kautta tarkemman käsityksen KGB:n tavoista ja pyrkimyksistä.
Golitsynin listalla mm. presidentti mainittiin vaikuttaja-agentiksi. CIA suhtautui kertomukseen tältä osin pidättyväisesti. Supo sai CIA:n kautta kuitenkin listan Suomessa toimivista Neuvostoliiton tiedustelu-upseereista ja ryhtyi seuraamaan näiden tapaamisia suomalaisten vaikuttajien - esimerkiksi niin poliitikkojen kuin korkean poliisijohdon - kanssa. Supo oli paikalla tuhansissa ravintolatapaamisissa.