Suojelupoliisi teki laajaa yhteistyötä kylmän sodan aikana yhteistyötä niin CIA:n kuin KGB:n kanssa. Esimerkiksi 1970-luvun alussa Supon havainnot Helsingissä johtivat tärkeän neuvostovakoilijan pidättämiseen Israelissa. Toisaalta neuvostovakoilua Suomessa myös peiteltiin.
Supo avaa salaisuuksien kassakaappiaan torstaina julkaistussa Ratakatu 12 -historiikissa. Kirjasta selviää mm. se, että supo lopetti kotimaisten kommunistien kirjaamisen 1980-luvun alkupuolella.
Supon 60-vuotisjuhlakirjan on toimittanut supossa pitkään työskennellyt apulaispäällikkö Matti Simola ja historian on kirjoittanut Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola.
Kirjassa valotetaan useita keskeisiä 1960-1980 -luvun vakoilutapauksia, jotka ainakin osittain ovat olleet salassa.
Toisaalta useasta varmasti supon seuraamasta ilmiöstä, kuten ympäristöaktivismin noususta ei kirjassa mainita mitään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että presidentti Tarja Halosta ei mainita henkilöhakemistossa sen paremmin kuin Alpo Rusiakaan.
Golitsynin loikkaus
1950-luvulla suojelupoliisi keskittyi kotimaisten kommunistien valvontaan ja paljasti muutaman neuvostotiedustelun jutun. KGB majuri Anatoli Golitsynin tapaus 1961 avasi kuitenkin supon silmät. Golitsyn ilmaantui joulun alla 1961 Espoon Westendissä CIA:n Helsingin aseman päällikön kotiovelle ja loikkasi länteen. Supo sai Golitsynin kautta tarkemman käsityksen KGB:n tavoista ja pyrkimyksistä.
Golitsynin listalla mm. presidentti Urho Kekkonen mainittiin vaikuttaja-agentiksi. CIA suhtautui kertomukseen tältä osin pidättyväisesti. Supo sai CIA:n kautta kuitenkin listan Suomessa toimivista Neuvostoliiton tiedustelu-upseereista ja ryhtyi seuraamaan näiden tapaamisia suomalaisten vaikuttajien - esimerkiksi niin poliitikkojen kuin korkean poliisijohdon - kanssa. Supo oli paikalla tuhansissa ravintolatapaamisissa.
Supo teki 1960-luvulla tiivistä yhteistyötä CIA:n kanssa. Rentolan havaintojen mukaan yhteistyötä ei Suomessa laitettu paperille, vaan se paljastuu hänen tutkimistaan Yhdysvaltalaisista asiakirjoista.
Tiedottajakortiston tuhoaminen 1969
Yhteiskunnan muutos 1960-luvulla ajoi supon kriisiin, kun vasemmiston valta kasvoi. Supo joutui kasvavan kritiikin kohteeksi radikaalien taholta. Tilanne koettiin 1969 supossa niin ahdistavaksi, että apulaispäällikkö Henry Stenlund määräsi riskialttiina hävitettäväksi tiedottajakortiston.
Kyse oli supon operatiivisesta ydintiedosta: etupuolella oli henkilön nimi luetettavuusarvioineen ja takana koodinimi ja maksetut palkkiot. Ilmoituksissa ja muissa arkistoon päätyneissä asiakirjoissa tietolähteeseen viitattiin vain peitenimellä.
Supossa pelättiin 1960-luvun lopulla, että se menettäisi tiedottajakortistonsa hallinnan yhteiskunnallisissa muutoksissa.
Rentolan mukaan viraston selviytymisen ratkaisi kaksi seikkaa: pitkäaikaisen päällikön Armas Alhavan - joka ei tullut toimeen Kekkosen kanssa - eläköityminen ja tulevan ety-kokouksen turvallisuustarpeet.
Peililasimies
Yhteen suuriin onnistumisiin lukeutuun 1970 paljastettu ns. Karl Moltin tapaus. Supon etsivä näki juhannuksena tunnetun kgb-miehen autossa tuntemattoman peililaseisihin pukeutuneen miehen kanssa. Kgb-mies oli supon seurannassa.
Supo selvitti miehen liikkuvan itävaltalaisella passilla ja sen numero ja tieto yhteydestä Suomessa toimivaan KGB-mieheen annettiin CIA:lle. Vastalahjaksi Suomi sai miehen kuvan. 1973 Motl pidätettiin Israelissa, johon hän oli hankkiutunut juutalaisena maahanmuuttajana. Peitetarinassa oli menty niin pitkälle, että KGB:n everstiluutnantti Juri Linov oli jopa ympärileikattu.
Linov yritti hankkia tietoja Israelin ydinaseohjelmasta ja hän sai 18 vuoden vankeustuomion. Sittemmin Linov vaihdettiin mutkikkaassa kaupassa ja hän pääsi Neuvostoliittoon. KGB:lle ei selvinnyt, että vaivalla rakennettu illegaalioperaatio oli paljastunut Helsingissä.
Toisenlaisiakin tutkimuksia supo teki.
Historiikista selviää, että supon edeltäjän etsivän keskuspoliisin arkistosta kadonneen Urho Kekkosen mapin kohtalo. Se luovutettiin Kekkoselle itselleen hänen 75-vuotissyntymäpäivänään. Supo myös osti 1970-luvulla Kekkosen käskystä salaa ennakkovedokset Jallu-lehden numeroista, joissa julkaistiin kohukaunotar Tabe Slioorin muistelmia.
1976 supo koki onnenpotkun, kun neuvostovakoilun keskeinen tekijä sammui nuorisopoliitikkojen juhlissa ja supo sai miehen kalenterit vuosilta 1975 ja 1976. Niistä selvisi nimineen ja puhelinnumeroineen keitä KGB-mies oli tavannut.
Tiitinen muutti käytännöt
Supon ja presidentin välit kiristyivät 1970-luvun alussa muutaman vakoilujutun kautta, kun Kekkonen koki niiden paljastamisen kiusalliseksi idän suhteille. Merkittäväksi supo-päällikköksi noussut Seppo Tiitinen kirjasi Kekkosen sanomaksi: "optimitilanne näissä vakoilujutuissa on se, että asianomainen ulkomainen henkilö karkotetaan maasta ja jos kotimaisia henkilöitä on vakoilujuttuun sotkeutunut, tuomitaan heidät hovioikeudessa. Mutta sillä tavoin, etteivät tule julki".
Supo sai Tiitisen aikana lisää henkilökuntaa ja palkat paranivat. Kommunistien valvonta jatkui, mutta supo teki myös yhteistyötä KGB:n kanssa mm. raamattuviennissä. Supo oli edelleen yhteistyössä CIA:n, brittien ja länsisaksalaisten kanssa.
1979 KGB epäili YK:ssa New Yorkissa työskennellyttä Martti Ahtisaarta läheisistä suhteista virolaisemigranttien kanssa. Ahtisaari itse arveli supolle, että kyse oli lopulta siitä, että hän kävi usein Manhattanilla Estonia housen kaupassa, jossa myytin herkullisia piiraita.
Toisen presidentin poliisi
Mauno Koiviston nousu presidentiksi muutti tilannetta, kun KGB oli vuosikymmenet asioinut Kekkosen kautta.
KGB keskittyi 1980-luvulla tieteellis-taloudelliseen vakoiluun ja illegaaleihin sekä tietysti jatkoi poliittista vaikuttamista. Koivisto ja supo halusivat osoittaa neuvostoliittolaisislle, että asioita jatkettiin entiseen tapaan.
1982 presidentti Koivisto päätti lopettaa kommunistien rutiininomaisen kirjaamisen supon rekisteriin. Merkintöjä tehtiin vain jos oli poikkeavaa syytä. Muutama vuosi Koiviston linjanvedon jälkeen supo sattui saamaan SKP:n täydelliset jäsenlistat, joissa oli kaikki puolueen keräämät tiedot, mutta niitä ei enää laitettu nimi nimeltä rekisteriin.
Neuvostoliiton romahduksen myötä KGB:n ja supon suhde muuttui ratkaisevasti.
Historiikissa kerrotaan ohimennen myös ns. Tiitisen listasta. Kun supon päällikön kassakaappia siivottiin 1996 päällikön vaihdonksen myötä, virkailija oli pohtinut siirtääkö länsisaksasta saatu ns. stasilista arkistoon vai jättääkö se kassakaappiin uuden päällikön iloksi. Lista oli jätetty kassakaappiin.
Katso Jarkko Sipilän raportti (Kymmenen uutiset 27.8.2009)
Sumo video id
SUPO TAITEILI KGB:N KANSSA, KERTOO HISTORIOITSIJA
Sumo video id
SUPO PALJASTI HISTORIAANSA, EI NYKYTEKNIIKKAA
Sumo video id