Suojelupoliisin mukaan Turun puukotuksen pääepäillystä tullut vihje ei sillä hetkellä sisältänyt sellaista tietoa, mikä olisi poikennut vihjeiden valtavirrasta. Supon mukaan vastaanottokeskuksesta saatu vihje tutkittiin normaalin käytännön mukaisesti.
Supon vastatiedustelupäällikkö Seppo Ruotsalainen kertoo MTV uutisten haastattelussa, että julkisuudessakin esillä ollut vihje Turun epäillystä puukottajasta tuli ensin Lounais-Suomen poliisille ja siirtyi sen jälkeen Supolle.
– Vihjeessä oli mainintoja henkilön kiinnostuksesta ääriajatteluun ja äärijärjestöihin. Siihen ei kuitenkaan liittynyt millään tavalla tietoa mahdollisen terrori-iskun suunnittelusta tai uhasta edes puheiden tasolla.
– Vihjeen kiireellisyys arvioitiin näiden tietojen perusteella, eikä vihjettä koskevia lisätarkastuksia priorisoitu tuolloin muun operatiivisen toiminnan ohi, vakoilupäällikkö kertoo.
Terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos
Ruotsalaisen mukaan viranomaisille on viimeisten parin vuoden aikana tullut yli tuhat vihjettä, jotka liittyvät ääriajatteluun, radikalisoitumiseen tai jonkin yksittäisen järjestön sympatisointiin tai jäsenyyteen.
Ruotsalainen muistuttaa, että radikalisoituminen tai terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos.
– Pelkästään siitä, että henkilö olisi radikalisoitunut, ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että henkilö tulee syyllistymään terrori-iskuun. Ei, vaikka hän olisikin syyllistynyt aikaisemmin pieniin rikoksiin, Ruotsalainen sanoo yleisesti tutkintoihin viitaten.
Terroriteot valmistellaan salassa
Jos poliisi saa vihjeen kohta uhkaavasta rikoksesta, viranomaisille tulee velvollisuus estää se kaikin keinoin.
– Terroristiset teot pyritään yleensä valmistelemaan salassa. Tottakai on olennaista, että me saamme hankittua salassa tietoa niistä toimista, joita tutkinnan kohde valmistelee.
– Jotta Supo pystyisi toimimaan, operatiivinen tiedonhankinta pitää siis pystyä tekemään kohteelta piilossa. Tähän käytetään poliisilain mukaisia, salaisia tiedonhankintakeinoja. Salaista tiedonhankintaa voidaan kuitenkin käyttää vasta sen jälkeen, kun viranomaisilla on riittävästi tietoa, jonka pohjalta voidaan perustellusti olettaa kohteen syyllistyvän rikokseen.
Vastatiedustelupäällikkö sanoo, että salaisessa tiedonhankinnassa puhutaan henkilön tarkkailusta, telepakkokeinojen käytöstä eli henkilön puhelimen kuuntelusta tai esimerkiksi henkilön teletietojen hankkimisesta.