Suomi-koriksessa kytenyt liekki roihahti Henrik Dettmannin kommentista – "Ketään ei pakoteta yliopistoon"

"Niin kauan, kun suomalaisessa liigassa ei harjoitella, nuoren pelaajan ei kannata sinne mennä." Näin Suomen koripallovaikuttaja numero yksi, Henrik Dettmann, sanoi Helsingin Sanomille. Kyse oli HBA:n superlupaus Mikael Jantusen urasta. Korisliiga-seuroissa vedettiin kommentista herne nenään ja soppa oli valmis. Dettmann tiesi, mitä sanoi, mutta ei ajatellut synnyttänsä näin kiivasta keskustelua. Hän lähetteli viikonloppuna liigavalmentajille pahoitteluviestejä.

Salon Vilppaan päävalmentaja Joonas Iisalo oli yksi niistä liigavaikuttajista, jotka avasivat suunsa. Iisalo huomautti Twitterissä, ettei Dettmannia ole hirveästi näkynyt joukkueen harjoituksissa. Heitoista voisi tulkita, että käynnissä on suurempikin sotatila, mutta molemmat osapuolet pyrkivät kehittämään koripalloa ja ovat valmiita kriittiseen, mutta ennen kaikkea rakentavaan keskusteluun. Sitä keskustelua he käyvät nyt MTV Urheilun haastattelussa.

Iisalo:
– Henkka teki hyvän keskustelun avauksen, halusi hän sitä itse tai ei. Nyt meidän täytyy lajin sisällä käydä keskusteluja, mihin suuntaan halutaan asioita viedä.

Dettmann:
– Jos tämä keskustelu johtaa siihen, että me puhutaan valmennuksesta, valmennuksen määrästä ja valmennuksen laadusta, me ollaan jo otettu huikea kehitysaskel.

HBA Märsky eli Helsinki Basketball Academy on ollut yksi keskustelun keskipisteistä. Joukkue pelaa miesten ykkösdivisioonassa eli Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Viimeistä vuottaan HBA:ssa pelaava Jantunen on noussut jo Susijengin avauskokoonpanoon, mutta seuratasolla hän pelaa divaria.

Iisalo:
– HBA:ssa on erittäin paljon hyviä asioita. Kolme päätoimista valmentajaa, hyvät harjoitusolosuhteet, koulu jossa ymmärretään urheilua. Se on 16-17-vuotiaalle pelaajalle aivan loistava paikka kehittyä. Mikään muu ympäristö ei pysty samaan. Se on fakta. Ongelma tulee 18-19-vuotiaiden superlahjakkuuksien kanssa. Siinä vaiheessa pitäisi pelata muuta kuin miesten ykkösdivisioonaa. Pelin ja pelaajien taso ei ole riittävä. Tämän ikäisten pelaajien pitäisi olla ammattilaisten ympäröimänä ja oppia heiltä vähintään yhtä paljon kuin valmentajilta. Sieltä puuttuu Rannikot, Koivistot ja Kotit, joilta pitäisi imeä oppia päivittäin.

– Meillähän on vaikka kuinka paljon esimerkkejä pelaajista, jotka ovat ponnistaneet Korisliigasta maailmalle: Koponen, Rannikko, Salin, Matinen ja niin edelleen. Korisliiga on siitä hyvä ympäristö, että nuori pelaaja kilpailee eri-ikäisiä ammattilaisia vastaan niin omissa treeneissä kuin peleissäkin. Joukkueet ovat pääsääntöisesti hyvin valmennettuja, joten taktis-teknistä oppia tulee jatkuvasti. Moni seura on ammattimainen, mikä antaa hyvää kokemuspohjaa tulevaisuutta ajatellen ammattilaisena.

Dettmann:
– Korisliigassa on loistavia esimerkkejä siitä, että se on ollut hyvä ponnahduslauta eteenpäin kansainväliselle huipulle. Siellä on amerikkalaisia, jotka ovat sen tehneet ja mä toivon, että tulevaisuudessa on myös suomalaisia pelaajia. Joensuun Katajassa pelaava Topias Palmi on ottanut huikeat hypähdykset tämän vuoden aikana ja mun mielestä hyvin iso osa on sen ansiota, että hän on tullut oikeaan ympäristöön. Hän on saanut kansainvälisiä pelejä ja vastuuta. Samalla Joensuussa yritetään harjoitella kovaa. Se on tuolla pelimäärällä vaikeaa, mutta he tekevät sen hyvin fiksusti ja antavat pelaajien välillä huilia. Samaa tehdään NBA:ssa.

Myös Korisliigan pelimäärä on noussut puheenaiheeksi. Otteluita on 40, kun divarissa pelataan vain 22 ottelua. Onko Korisliigassa liikaa otteluita nuoren pelaajan kehittämiseksi?

Iisalo:
– Yksinkertainen vastaus on, että ei. Runkosarjan 40 ottelua pelataan 27 viikon aikana. Viikkotahti on siis yksi tai kaksi peliä viikossa. Ongelmat harjoittelun suhteen ovat enemmän ympäristön aiheuttamia. Valmentajan osaamattomuus tai valmentajien vähyys ja olosuhteiden puutteet, harjoitusvuorojakin voi olla liian vähän.

Dettmann:
– Pelimäärä ei ole koskaan ollut se ongelma, vaan pelimäärän rytmittäminen. Ei tämä olisi ongelma, mikäli pelejä levitettäisiin pidemmälle aikavälille. Optimisuhde olisi se, että kahdessa viikossa pelattaisiin kolme peliä.

Muidenkin HBA:n huippulupausten tavoin Jantunen jatkaa uraansa Yhdysvalloissa yliopistossa. Lauri Markkanen on tunnetuin HBA-taustainen pelaaja. Hän on jyväskyläläisen HoNsUn kasvatti, mutta tuli imemään viimeiset oppinsa HBA:sta ennen lähtöä Amerikkaan. Markkanen kävi vuoden Arizonan yliopistoa ja loikkasi sieltä suoraan NBA-tähdeksi. Muut HBA:sta yliopistoihin lähteneet pelaajat eivät ole menestyneet – ainakaan vielä. Otanta on pieni, mutta kaikkien pelaajien lähettäminen yliopistoon on herättänyt kysymyksiä.

Iisalo:
– Lukion jälkeinenkin aika on ratkaisevassa roolissa. En ole yhtään vakuuttunut, että Yhdysvaltojen yliopistot ovat kaikille oikea paikka jatkaa lukion jälkeen. Syitä on monia: eri säännöt, taas saman ikäisiä pelaajia vastassa, kausi on lyhyt, eikä koskaan tiedä, kuinka sitoutunut valmennus on suomalaisen pelaajan kehittämiseen. Tässä kohtaa Korisliiga-joukkueiden pitäisi kantaa enemmän vastuuta.

Dettmann:
– Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö ja sillä tavalla yritämme kohdella jokaista pelaajaa sillä tavalla. Prosessiin kuuluu oleellisena osana perheen vanhemmat. Taas tullaan kysymykseen "mitä sinä haluat lapsillesi". Me ollaan tehty selkeä valinta, että meidän mielestä turvallisin ja paras valinta koripallon kannalta on yhdistää koripallo ja opiskelu. NCAA antaa sen mahdollisuuden.

– Jos joku pelaaja haluaa heti lähteä ammattilaisuralle ja Eurooppaan tai miksei myös Korisliigaan, niin kyllä sitäkin päätöstä tuetaan. Jokaisen pelaajan kohdalla koko ajan tarkkaillaan, mitkä on ne vaihtoehdot. Ei kyse ole siitä, että jotain pelaajaa pakotetaan yliopistoon. Pelaajat tekevät ihan omat valintansa.

Kovaa juniorityötä tehdään muuallakin ja esimerkiksi Jyväskylässä, Kaarinassa, Kouvolassa, Salossa ja Tampereella pystytään tarjoamaan laadukas junioripolku loppuun saakka. HBA kuitenkin tarvitsee toimiakseen Suomen huippuyksilöitä. MTV Urheilun tietojen mukaan pelaajahankinnan yhteydessä joissain tapauksissa on koettu painostusta liiton puolelta liittyä HBA:han.

Dettmann:
– Urheilussa ehkä kaikkein oleellisin osa on rekrytointi. Jos me nähdään lahjakkuus, on meidän velvollisuus jakaa osaamista, kokemusta ja tarjota pelaajalle parasta mahdollista harjoittelua. Suomi on pieni maa, koripallo on pieni laji, meillä on vaikeaa tarjota tämän tasoista harjoittelua joka paikassa.

Suora kysymys: onko painostusta ollut?

Dettmann:
– Ei me ketään painosteta. Meillä on ihan selkeä käsitys siitä, että ihmiset ovat ajattelevia, tuntevia, kokevia yksilöitä ja he valitsevat oman uransa. Kun puhutaan nuorista ihmisistä, ajatellaan että heitä on helppoa ohjata, mutta me käymme kaikki keskustelut heidän perheidensä kanssa.

Suomalaisessa koripallossa on havaittavissa myös katkeruutta. Koripalloliiton katsotaan keskittävän liian paljon resurssejaan maajoukkuetoimintaan ja myös HBA:han, kun taas Korisliigan koetaan jäävän hunningolle.

Dettmann:
– Apu on tietenkin lähimmässä peilissä. Mä luulen, että kaikki fiksut ihmiset tajuavat sen.

– Kaikki lähtee johtamisesta, mutta johtamiseen tarvitaan myös työkaluja. Tässä on ehkä se suurin ongelma. Ei olla päätetty, mitä halutaan ja mitä tavoitellaan ja sitten annetaan jollekin se vastuu, että "sun tehtävä on johtaa meidät tuonne".

Iisalo:
– Ensimmäinen kysymys tulisi olla, että mitä minä voin henkilökohtaisesti tehdä? Ei se mitä joku muu voi tehdä.

– Mutta jos lähdetään siitä, mitä liiton pitäisi tehdä, niin kyllähän enemmän panoksia pitäisi Korisliigaan laittaa. Enemmän työvoimaa, enemmän markkinointia, enemmän sisällöntuotantoa. Yksi merkittävä asia tulevaisuuden kannalta olisi myös uusien hallien lobbaaminen.

Keskustelu on käynnissä, eikä se pääty tähän.