Suomi ei ole vielä päättänyt yritetäänkö Syyriassa, Al-Holin leirillä olevia suomalaisia auttaa takaisin kotimaahan. Viranomaisten mukaan leirillä on yli kymmenen suomalaista naista ja noin kolmekymmentä suomalaista lasta. ISIS-järjestöön liittyneiden ihmisten palaamiseen liittyy vaikeita juridisia kysymyksiä. Suomi ei kuitenkaan voi kieltää Suomen kansalaista palaamasta takaisin Suomeen.
Al-holin leirillä Syyriassa elää noin 70 000 ISIS-järjestöön kytkeytyvää ihmistä. Heidän joukossaan on yli kymmenen suomalaisnaista ja kolmisenkymmentä lasta. Heidän paluunsa Suomeen on yhä hyvin epävarma.
– Mehän ollaan tehty valmisteluja jo tosta viime maaliskuusta asti siihen. Olemme varautuneet erilaisiin tilanteisiin: että sieltä tultaisiin takaisin Suomeen autettuna tai omatoimisesti, pienemmissä tai suuremmissa ryhmissä tai yksitellen, kuvailee sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen.
Mankkinen koordinoi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta ehkäisevää työtä Suomessa.
– Meillä on kaikki nämä skenaariot valmistelussa. Ihan siitä riippumatta mitä hallitus päättää tehdä sen suhteen, autetaanko sieltä ihmisiä pois, meidän pitää joka tapauksessa olla valmiita siihen, että sieltä saattaa tulla ihmisiä ihan omatoimisestikin,
Vaikka Suomi on ilmoittanut kurdihallinnolle olevansa valmis ottamaan ihmisiä vastaan, heidän pääsynsä pois vankilamaiselta leiriltä ilman apua on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.
– Käytännössä se on melkein mahdotonta. Ihan se ympäristö on vaarallinen. Sieltä pois pääseminen on kyllä varmasti hyvin vaikeaa, Mankkinen arvioi.
Laki on kuitenkin selvä: Suomen kansalaista tai Suomeen pysyvän oleskeluluvan saanutta ei voi estää palaamasta kotimaahansa. Siksi Suomen pitää joka tapauksessa varautua siihen, että leirillä olevat henkilöt tulevat ennemmin tai myöhemmin Suomeen.
Vaikea juridinen kysymys
Paluu on silti sekä juridisesti että poliittisesti vaikea kysymys: Mikäli palaajat saataisiin oikeuden eteen, mistä saataisiin luotettavat todisteet rikoksista? Kalifaatin alue on ollut erittäin kaoottinen, eikä sotatoimialueelta voi odottaa saavansa luotettavia tietoja yksittäisisten henkilöiden tekemisistä. Moni pitää palaajia myös turvallisuusriskinä.
– Jos yritämme integroida heidät takaisin yhteiskuntaan, meidän on pystyttävä vastaamaan moniin riskeihin. Mikään viranomainen tai uskonnollinen yhteisö ei pysty siihen yksinään, vaan laajaa yhteistyötä tarvitaan, toteaa Mohamed Elsanousi, joka johtaa Kansainvälistä rauhanvälitysverkostoa.
Valopillkkukin kuitenkin löytyy: Terrorismin psykologiaan erikoistunut professori tyrmää ajatuksen, jonka mukaan lapsetkin olisivat radikalisoituneita.
– Lapsethan sopeutuvat mihin olosuhteisiin tahansa, toteaa dosentti Orla Lynch University College Cork Irelandista.
Lynch on tutkimustyössään tehnyt yhteistyötä sekä uhrien että rikoksentekijöiden kanssa, ja hänellä on myös useita julkaisuja terrorismin psykologiasta. Lynch on tutkinut muun muassa nuorten ihmisten ja lasten altistumista ekstremismille.
Lynch myös muistuttaa että tapaus ISIS ei ole maailmanhistoriassa ennenäkemätön. Ihmiset ovat ennenkin lähteneet sotiin ja ääriliikkeisiin, ja sen jälkeen palanneet yhteiskuntaan. Esimerkkinä hän puhuu kotimaansa Irlannin IRA-terroristeista.
Lasten radikalisoitumista hän pitää jo ajatuksena epätodennäköisenä.
– Emme puhu lasten radikalisoitumisesta, koska niin ei vain tapahdu. Lapset eivät radikalisoidu, ja aikuistenkin prosessi on hämärä. Nämä lapset eivät ole mikään tikittävä aikapommi, vaan kärsiviä ihmisiä. He tarvitsevat tukea ja perheet myös. Näin siihen on suhtauduttava, Lynch sanoo.