Suomalainen rakennuskanta on pahasti purkukuntoista.
Johtava asiantuntija Terhi Tikkanen-Lindström WSP Finlandista kertoo MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa, että Suomen rakennuskanta alkaa olla isolta osalta sen ikäistä, että se on tullut elinkaarensa päähän tai ainakin teknisen käyttöikänsä päähän.
– Meillähän on vuodesta 1940 asti vuosituhannen vaihteeseen rakennettu kaksi kolmasosaa meidän nykyisestä rakennuskannastamme. Teollinen rakentaminen 60-luvulta lähtien on tähdännyt viidenkymmenen vuoden käyttöikään.
Tikkanen-Lindström toteaa, että Suomessa on todella iso massa rakennuksia, joiden kanssa mietitään mitä nyt tehdään: kunnostetaanko, muutetaanko käyttötarkoitusta, puretaanko, miten puretaan ja kierrätetäänkö materiaalit. Hänen mielestään asia vaatisi isompaa huomiota kuin siihen tänä päivänä kohdistuu.
Rakennuksia puretaan syrjäseuduilla ja kasvukeskuksissa, mutta eri syistä johtuen
Rakennusten purkupainetta on niin syrjäseuduilla kuin kasvukeskuksissa, mutta eri syistä johtuen.
Toimitusjohtaja Jussi Mattila Betoniteollisuus ry:stä toteaa, että syrjäseuduilla rakennusten käyttö on loppunut ihmismäärän vähennyttyä.
– Se että kunnostetaan, se edellyttää kiinteistölle olevaa käyttöä. Monet syrjäseutujen rakennukset ovat purku-uhan alla sen takia, että on käyttö hävinnyt. Tässä maailmantilanteessa ja yhteiskunnallisessa muutoksessa käyttöä on vaikea saada takaisin, Mattila toteaa.
Kaupungeissa keskustoja halutaan puolestaan tiivistää ja tonteille saatetaan Mattilan mukaan kaavoittaa esimerkiksi kolminkertainen määrä rakennusoikeutta, kuin mitä aiemmin on ollut.
– Se johtaa automaattisesti siihen, että vanha puretaan ja uutta rakennetaan tilalle, Mattila kertoo.
Lindströmin mukaan pienintä purkupaine on keskusten kehyskunnissa, joissa on keskimääräistä uudempaa rakennuskantaa.
Rakennuksen omistaja saattaa Mattilan mukaan haluta purkaa käyttämättömäksi jääneen rakennuksen esimeriksi lämmityskulujen ja kiinteistöveron takia.
Tikkanen-Lindström huomauttaa, että asia koskee myös julkishallinnon rakennuksia, joita on rakennuskannassa paljon.
– Ja nyt kun tapahtuu tämä palveluiden uudelleenstrukturointi, niin myös sieltä tulee kysymyksiä kiinteistöjen osalta.
Tikkanen-Lindström sanoo toivovansa, että purettu rakennus ei päätyisi pelkästään purkujätteeksi, vaan materiaaleja saataisiin laitettua kiertoon. Liiketoimintamallien pitäisi kuitenkin hänen mukaansa vielä muuttua, että tähän päästäisiin.
– Tulee uudenlaisia liiketoiminta-ajatuksia esimerkiksi siihen, kuinka rakennusosia välitetään ja voidaan saada säästöjä aikaan rakentamisessa.
Mattila sanoo, että kierrätystä tapahtuu jo nykyisellään joiltakin osin. Esimerkiksi puretuista betonirakenteista saatava murske on hyvää tien rakennusmateriaalia.
– Se on tietyiltä ominaisuuksiltaan parempaa, kuin esimerkiksi luonnon murske, jota se sitten korvaa ja ei tarvitse kalliota murskata.
Mattilan mukaan myös metallien kierrätys onnistuu nykyisellän erinomaisesti, mutta kaikki muu materiaali on haaste. Tällaisiin muihin materiaaleihin lukeutuvat esimerkiksi lämmöneristeet, lasi, puu ja pintamateriaalit.
Mattilan mukaan purettavilla materiaaleilla ei metalleja lukuun ottamatta ole purkumateriaalin tuottajalle kuin negatiivinen arvo, eli niihin liittyy enemmän kustannuksia kuin tuloja.