Miltä tuntuu johtaa konserttia, kun tietää, että minä tahansa hetkenä voi alkaa ilmahälytys – ja että kaikkien yleisön jäsenten elämältä on viimeisen vuoden aikana pudonnut turvallinen pohja?
Suomalainen kapellimestari Dalia Stasevska tietää. Hän johti lauantaina Lvivin filharmonikkoja konsertissa Lvivissä Ukrainassa.
– Vastaanotto oli ihan mahtava, lopussa me kaikki seisoimme. Konsertti kohotti, otti ajatukset pois kauheudesta ja antoi toivoa voittoon, Stasevska kertoo.
– Tilaisuus oli todella henkeänostattava.
Lauantaina konsertin aikaan Krimin sillalla oli jo räjähtänyt, myöhemmin Ukraina ilmoittautui iskun tekijäksi. Konsertin aikaan tiedettiin, että Venäjä tulee kostamaan raskaasti.
Vajaat kaksi vuorokautta konsertin jälkeen orkesterin muusikot istuvat pommisuojassa.
"Oli tilanteita, joissa nolostutti myöntää, että on ukrainalaisia juuria"
Stasevskalla on ollut erityinen syy käydä johtamassa konserttia Ukrainassa ja osoittaa solidaarisuutta.
Stasevskan isä on ukrainalainen, Stasevska itse on syntynyt Kiovassa ja hänen veljensä opiskelee kaupungissa parhaillaan.
Stasevska asui 5-vuotiaaksi Tallinnassa, minkä jälkeen perhe muutti Stasevskan äidin kotimaahan Suomeen.
Vaikka perhe muutti Suomeen jo Stasevskan ollessa melko pieni, kotikasvatuksessa on painotettu ukrainalaista kulttuuria, ja se on osa hänen identiteettiään.
– Lapsena juuret Ukrainassa tuntuivat kiehtovilta, mutta samalla oli tilanteita, joissa kiusattiin koulussa ja kutsuttiin venäläiseksi, ja aikuisetkin heittelivät epämiellyttäviä stereotypioita, Stasevska muistelee.
– Nuorena ei pystynyt käsittelemään niitä asioita ja oli tilanteita, joissa nolostutti myöntää, että on ukrainalaisia juuria.
Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan sota vahvistivat ukrainalaista identiteettiä
Stasevska alkoi soittaa viulua kun oli kahdeksan, ja päätti 13-vuotiaana oopperaa kuultuaan, että hänestä tulee muusikko.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Stasevska opiskeli Sibelius-Akatemiassan alttoviulun soittoa ja lopulta kapellimestariksi.
Taiteelliseen näkemykseen se, että kotona painotettiin myös ukrainalaista taustaa, ei ole vaikuttanut muuten kuin siten, että Stasevska on ollut aina kiinnostunut myös ukrainalaisesta musiikista.
Vuosien mittaan side Ukrainaan on kuitenkin vahvistunut ja erityinen käännekohta oli vuonna 2014 alkaneet Krimin miehitys ja sota Itä-Ukrainassa.
– Silloin heräsi ajatus, että on uskomatonta, ettei kukaan reagoi Venäjän toimiin, vaan kuukauden päästä bisnestä jatketaan Venäjän kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomettuminen oikein haisi poliittisesta ilmapiiristä täällä, Stasevska sanoo.
– Vähän kyynistyin, että varmaan tämä maailma on tällainen, ettei ketään voisi vähempää kiinnostaa, kun siviilejä tapetaan.
Tapahtumilla oli vaikutuksensa myös ukrainalaisen identiteetin vahvistumiseen.
– Tulin tulokseen, että olen suomalainen, jolla on ukrainalainen sydän.
– Monet maahanmuuttajien lapset, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, käyvät varmasti vastaavaa pitkää identiteettiprosessia läpi.
"On todella vaikeaa johtaa venäläistä musiikkia"
Vuoden 2014 tapahtumat ja vuoden alussa alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan saivat Stasevskan myös tiivistämään suhdettaan ukrainalaiseen musiikkiin.
– Nyt tämän sodan aikana olen ymmärtänyt entistä enemmän, kuinka tärkeää musiikin soittaminen ja niin sanottujen kiellettyjen sekä unohdtettujen ukrainalaisten säveltäjien teosten kaivaminen on.
Kielletyillä säveltäjillä Stasevska viittaa siihen, että Venäjällä on pitkät perinteet ukrainalaisen kulttuurin ja musiikin vähättelyssä ja hävittämisessä.
NKVD eli Neuvostoliiton sisäministeriö ja salainen poliisi polttivat ukrainalaisen säveltäjän Vasyl Barvinskyn partituurit Lvivin filharmonian sisäpihalla ja hän oli 10 vuotta vangittuna, Stasevska mainitsee esimerkin.
Samalla, kun Ukrainalaista kulttuurille ei ole annettu tilaa Venäjällä, venäläistä on nostettu.
– Esimerkiksi Pjotr Tšaikovskin musiikkia on käytetty paljon imperialismin välineenä. Se ei tee teoksista huonompia mutta on asia, jonka kanssa joudun painimaan. On todella vaikeaa johtaa venäläistä musiikkia tällä hetkellä. Kulttuuri on ollut Venäjällä aina pehmeän vallankäytön väline.
Konserttiin Lviviin Stasevska olikin valinnut pelkästään ukrainalaista musiikkia sellaisilta säveltäjiltä, jotka ovat vielä elossa.
– Merkitsee hyvin paljon, että nyt kaivetaan ukrainalaista musiikkia esiin, soitetaan sitä ja ollaan ylpeitä siitä.
Myös suomalaisten asenteissa korjattavaa
Stasevska sanoo, että ukrainalaisesta kulttuurista on puhuttu aina niin alentavasti ja sitä on yritetty tuhota, joten ukrainalaisille itselleenkään ei ole itsestään selvää, ettei omaa musiikkia ja kulttuuria tarvitse hävetä.
Vaikka kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä, johdattaa se ajatukset myös siihen, mitä Stasevska kertoi oman lapsuutensa kiusaamiskokemuksista – että ne saivat myös häpeämään ukrainalaisia juuria.
Töitä sen eteen, että ukrainalaiset voisivat olla ylpeitä kulttuuristaan, olisi siis tehtävänä myös Suomessa.
Hyökkäyssota on nostattanut solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan, mutta suomalaisten ymmärryksessä Neuvostoliitton romahdettua itsenäistyneitä maita kohtaan olisi Stasevskan mukaan parannettavaa.
– Kansat on pistetty samaan koriin, vaikka kaikilla on oma identiteettinsä.
"Jokaisen pommi-iskun jälkeen Ukrainan kansa on vahvempi"
Stasevska lähti Ukrainasta eilen, mutta hänellä on yhä sukulaisia maassa.
Hänen veljensä opiskelee Kiovassa elokuvaohjaajaksi ja on kevään ajan kuvannut dokumenttia Ukrainan tapahtumista.
– On hyvin pelottavaa, että hän elää siellä joka päivät, mutta olen myös ylpeä hänen työstään ja siitä, että hän jäi Ukrainaan.
Stasevska on tehnyt Ukrainaan vapaaehtoistyötä, käynyt ajamassa maahan avustustarvikkeilla täytettyjä autoja, ja suunnittelee tekevänsä niin vastakin.
Myös konsertin oli tarkoitus olla osoitus siitä, että toivoa on.
– Venäjä luulee, että pystyy pelästyttämään ukrainalaiset, mutta jokaisen pommi-iskun jälkeen kansa on entistä vahvempi.