Norjassa asuva suomalaisperäinen vähemmistö syyttää Norjan hallitusta systemaattisesta syrjinnästä. Kveeneiksi tai kainulaisiksi kutsuttu vähemmistö vertaa nyt itseään saamelaisiin, jotka ovat saaneet alkuperäiskansan statuksen ja sitä kautta satoja miljoonia kruunuja vuosittain.
Tähän asti kveenit ovat yrittäneet sulautua norjalaisiin ja onnistuneetkin niin hyvin, että koko vähemmistön olemassaolo on pysynyt monille vieraana. Syy etnisen taustan aktiiviseen unohtamiseen on ollut syrjintä. Suomea puhuvia on pidetty Neuvostoliitton ja Venäjän kätyreinä. Kveeni-nimestä tulikin Norjassa haukkumasana.
Suomalaisperäiset ovat muuttaneet Norjaan sitäpaitsi monessa aallossa, vanhimpien Tromssan yliopiston kirjastossa olevien todisteiden mukaan ensimmäiset asuivat Norjan rannikolla jo 1000-luvulla. He eivät yhden perustelun mukaan ole suomalaisperäisiä, koska kansallisvaltio-Suomea ei vielä ollut muodostunut.
Suuret nälkävuodet Suomen suurruhtinaskunnassa vuosina 1866-1868 käynnistivät muuttoliikkeen ja synnyttivät kalastuksesta elävän ryhmän, merikveenit. Eri aikoina tulleet ryhmät ovat vieläkin erimielisiä nimestään kveenejä tai kainulaisia, tai ylipäätään ryhmänsä erillisyydestä. Kveeniaktivistit eivät halua asettaa tiukkoja ehtoja nimen käytölle: kuka tahansa, jolla on edes perimätiedon mukaan suomalaisia sukujuuria, voi halutessaan kutsua itseään kveeniksi.
Saamelaisten esimerkki antaa intoa järjestäytymiseen: parissakymmenessä vuodessa saamelaiset ovat muuttaneet asemaansa ratkaisevasti. Saamelaiset saivat kuin sattumalta vetoapua luonnonsuojelijoilta 1980-luvulla, kun Alta-jokeen oltiin suunnittelemassa voimalaitosta. Alueella asui saamelaisia, joiden oikeuksien puolustaminen ajoi ympäristösuojelijoidenkin asiaa ja voimien yhdistäminen käynnisti kansainvälisen kansanliikkeen, joka sekä esti joen patoamisen että nosti saamelaiset muiden vähemmistöjen kadehtimiksi suosikeiksi.
Kveenien määrää ei tarkkaan tiedetä, koska etnistä taustaa ei ole kirjattu viranomaisrekistereihin, mutta arvioidaan että heitä on yhtä paljon kuin saamelaisia eli noin 5000- 6000.
Kveenit valittavat, ettei heidän alkuperäisiä oikeuksiaan ole selvitetty. Norjassa oikeus veteen ja maahan on alkuperäisillä käyttäjillä ja poronhoitoa saavat harjoittaa vain saamelaiset. Sama koskee marjojen ja sienien poimista. Perimätiedon mukaan kveenikylillä oli oikeus kalavesiin ja maankäyttöön mutta Norjan viranaomiset eivät ole niitä tunnustaneet.
Kielletty kieli
Kveenin tai kainun kieli yritetään pelastaa nyt kun viimeiset puhujat ovat jo ikääntyneitä. Kielen puhuminen oli kielletty Norjassa vielä sotien jälkeen, eikä sitä opetettu koulussa eikä syrjinnän takia uskallettu käyttää yleisillä paikoilla. Valtion norjalaistamispolitiikkaan kuului laki, joka kielsi maan omistamisen, jollei puhu norjaa ja jollei nimi ole norjalainen. Tämä muunsi nopeasti maanviljelijät norjalaisiksi.
Siitä huolimatta Pohjois-Norjassa on edelleen kyliä, joissa toinen kieli on suomelta kuulosta kveeni, joka tunnustettiin viralliseksi omaksi kielekseen 2005. Sitä on opetettu Tromssa yliopistossa on opetettu kahden vuoden ajan ja sillä kirjoitetut ensimmäiset romaanit ilmestyivät äskettäin. Ensimmäistä kielioppia tekee tutkija Eira Söderholm, joka pitää myös kielikursseja.
Katso jutut kveeneistä Kymmenen uutiset 26.03.2008 ja myös Eira Söderholmin haastattelu Huomenta Suomi 27.03.2008.