Norjassa asuva suomalaisperäinen vähemmistö syyttää Norjan hallitusta systemaattisesta syrjinnästä. Kveeneiksi tai kainulaisiksi kutsuttu vähemmistö vertaa nyt itseään saamelaisiin, jotka ovat saaneet alkuperäiskansan statuksen ja sitä kautta satoja miljoonia kruunuja vuosittain.
Tähän asti kveenit ovat yrittäneet sulautua norjalaisiin ja onnistuneetkin niin hyvin, että koko vähemmistön olemassaolo on pysynyt monille vieraana. Syy etnisen taustan aktiiviseen unohtamiseen on ollut syrjintä. Suomea puhuvia on pidetty Neuvostoliitton ja Venäjän kätyreinä. Kveeni-nimestä tulikin Norjassa haukkumasana.
Suomalaisperäiset ovat muuttaneet Norjaan sitäpaitsi monessa aallossa, vanhimpien Tromssan yliopiston kirjastossa olevien todisteiden mukaan ensimmäiset asuivat Norjan rannikolla jo 1000-luvulla. He eivät yhden perustelun mukaan ole suomalaisperäisiä, koska kansallisvaltio-Suomea ei vielä ollut muodostunut.
Suuret nälkävuodet Suomen suurruhtinaskunnassa vuosina 1866-1868 käynnistivät muuttoliikkeen ja synnyttivät kalastuksesta elävän ryhmän, merikveenit. Eri aikoina tulleet ryhmät ovat vieläkin erimielisiä nimestään kveenejä tai kainulaisia, tai ylipäätään ryhmänsä erillisyydestä. Kveeniaktivistit eivät halua asettaa tiukkoja ehtoja nimen käytölle: kuka tahansa, jolla on edes perimätiedon mukaan suomalaisia sukujuuria, voi halutessaan kutsua itseään kveeniksi.
Saamelaisten esimerkki antaa intoa järjestäytymiseen: parissakymmenessä vuodessa saamelaiset ovat muuttaneet asemaansa ratkaisevasti. Saamelaiset saivat kuin sattumalta vetoapua luonnonsuojelijoilta 1980-luvulla, kun Alta-jokeen oltiin suunnittelemassa voimalaitosta. Alueella asui saamelaisia, joiden oikeuksien puolustaminen ajoi ympäristösuojelijoidenkin asiaa ja voimien yhdistäminen käynnisti kansainvälisen kansanliikkeen, joka sekä esti joen patoamisen että nosti saamelaiset muiden vähemmistöjen kadehtimiksi suosikeiksi.