Suomalaiset nomadit Päivi ja Santeri Kannisto ovat eläneet ilman vakinaista asuinpaikkaa maailmalla yhdeksän vuoden ajan. Pelottaako koskaan?
Päivi ja Santeri Kannisto päättivät vuonna 2004 luopua omaisuudestaan ja lähteä maailmalle. Mitä se vaatii, iskeekö koskaan koti-ikävä?
Toisin kuin voisi ajatella, Päivi ja Santeri Kannisto eivät koe ottavansa suurta riskiä matkustamalla maailmalla ilman vakinaista asuinpaikkaa ja pysyvää toimeentuloa.
– Emme koe ottavamme riskejä. Päinvastoin, elämäntapamme on terveellinen: olemme vegaaneja, liikumme paljon, emme stressaa ja olemme onnellisia, listaa pariskunta.
Päivi ja Santeri kulkevat pitkiäkin välimatkoja jalan ja suosivat muuten paikallisia busseja.
– Emme käytä autoja tai takseja. Harvoin matkustamme turistibusseilla tai muilla luksusliikennevälineillä. Emme pidä kirjaa kävelymatkoista, mutta lenkkarit kuluvat käyttökelvottomiksi alle vuodessa. Viime viikon aikana olemme kävelleet noin 30 kilometriä ja lenkkeilleet 25 kilometriä, pariskunta kertoo.
Ei minkään maan terveydenhuoltoa
Päivi ja Santeri eivät kuulu enää suomalaisen terveydenhuollon järjestelmään, eivätkä myöskään minkään muun maan terveydenhuollon piiriin. Silti tulevaisuus, sairaudet tai eläkeikä eivät pariskuntaa huoleta.
– Hankimme palvelut sieltä missä kulloinkin satumme olemaan tai tarvittaessa matkustamme sellaiseen maahan, jossa palvelut ovat edullisia, kuten Thaimaahan.
Päiviltä esimerkiksi poistettiin laserleikkauksella luomi Thaimaassa.
– Toimenpide maksoi korkeatasoisessa japanilaisessa sairaalassa ja Briteissä koulutetun lääkärin tekemänä kahdeksan euroa, pariskunta kertoo.
Pelkoa pariskunta ei tunne, mutta uusissa kaupungeissa on aina oltava varuillaan. Uusissa kohteissa pariskunta on tarkkaavaisempi liikenteen, taskuvarkaiden ja ympäristön suhteen, mutta se on eri asia kuin pelkääminen.
Eikö koskaan sitten tule ikävä kotiin? Pariskunta mahtaa menettää monta ilon hetkeä, ystävien ja läheisten ihmisten syntymäpäiviä, häitä ja ristiäisiä.
– Tapaamme tien päällä tuttuja aina silloin tällöin. Päivin vanhemmat ovat myös käyneet katsomassa meitä maailmalla. Toki on ikävä, mutta toisaalta silloin kun tavataan läheisiä poissa kotioloista, heillä on paremmin aikaa yhdessäoloon kotiaskareiltaan, pariskunta tiivistää.
Tulevaisuuden suhteen koemme, että omien haaveiden lykkääminen hamaan tulevaisuuteen on suurempi riski kuin niiden toteuttaminen tässä ja nyt. Jos haaveita jatkuvasti vain lykätään, ne jäävät usein toteuttamatta, kertovat Päivi ja Santeri Kannisto.
Lue myös:
AVA / Siiri L'Ecuyer
Kuva: Päivi ja Santeri Kannisto