Suomalaisnainen kertoo: Näin työtöntä todellisuudessa kohdellaan

Mira* on tällä hetkellä hieman yli 30-vuotias. Hän on valmistunut ammattikoulusta 1990-luvulla – siis juuri lama-aikaan.

– Kuvittelin aina, että voin valmistuessani valita mihin menen töihin, mutta totuus oli kuitenkin täysin erilainen. Töihin en meinannut millään päästä, vaikka laitoin paljon hakemuksia, muillekin aloille kuin mihin valmistuin. Työttömyyskorvaukset eivät riittäneet kuin juuri ja juuri ruokaan ja laskuihin, Mira muistaa.

Miran mukaan työttömiä kohdellaan Suomessa järkyttävästi.

– Työttömiä pidetään laiskoina sosiaalipummeina, jotka eivät halua tehdä töitä. Työssä käyvien mielestä töitä kyllä löytää, jos vain haluaa. Työssäkäyvät myös ovat monesti kateellisia työttömien vapaa-ajalle ja sanovat, että itsekin haluaisivat päivärahoille ja sossun korvauksille, koska niitä saa heidän mielestään niin hyvin. No, koska vaan voisin heidän kanssaan paikkaa vaihtaa, Mira toteaa.

– Aikaa kyllä on, mutta yritäpä itse kuluttaa sitä aikaa nollabudjetilla. Aikansa se on kivaa, kun saa kaapit siivottua ja tehtyä tekemättömiä töitä, pidemmän päälle uuvuttavaa ja masentavaa ja itsetuntoa pienentävää.

"Ainoa kerta, kun olen kieltäytynyt töistä"

Vaikka töitä löytyisi, matkaan voi tulla yllättäviä mutkia. Mira sai tuntea karvaan todellisuuden, kun huomasi lehdessä artikkelin kaupungin tarjoamasta kesätyöpaikasta ja halusi hakea aktiivisesti töitä.

– Soitin haastattelussa olleelle mieshenkilölle ja kyselin, vieläkö olisi kesätyöpaikkoja vapaina. Innostuin kuultuani, että on. En tiennyt työtehtävistä sen tarkemmin.

Mira pääsi haastatteluun, jonka lopussa ilmeni, ettei kyse olekaan vakituisesta paikasta: tarjolla olisi vain satunnaisia iltatöitä. Mira ei halunnut ottaa paikkaa vastaan, sillä hän tarvitsi kokopäiväisen työn, jonka palkalla eläisi.

– Mieshaastattelija sanoi minulle, että kai nyt ymmärrän, mitä tämä merkitsee. Ihmettelin, että mistä mies puhuu. Mies sanoi, että koska kieltäydyn työstä, niin hänen on pakko ilmoittaa minut työvoimatoimistoon ja tulen saamaan karenssin, Mira kuvaa.

Karenssi tarkoittaa sitä, että työnhakija menettää oikeutensa kaikenlaisiin tukiin määräajaksi, jos työttömyys on hänen omaa syytään.

– Sanoin, että pitääkö hänen ilmoittaa minut vaikka oma-aloitteisesti hain heille töihin tietämättä sen enempää toimenkuvasta. Hän vastasi, että kyllä. Olin shokissa, että minun pitää ottaa mitä vain työtä vastaan oli se sitten ilta-, yö- tai osa-aikaista työtä. Tämä on ollut ainoa kerta, kun olen kieltäytynyt töistä.

Tapauksen jälkeen Mira ei ole uskaltanut hakea työpaikkoja itsenäisesti, ellei jo ilmoituksessa kerrota työn sisältöä ja kokoaikaisuutta.

"Työnantaja leimasi hulluksi"

Jos työpaikka onkin löytynyt, vastoinkäymisiä on riittänyt.

– Eräässä työpaikassani työnantaja yllättäen irtisanoi minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tieto irtisanomisesta tuli täysin yllätyksenä. Kovin pitkään en sielläkään ehtinyt olla. Tuntuu että elämä potkii oikein urakalla päähän. Useampi kuukausi meni, ennen kuin sain päivärahaa, joten talouteni meni aivan sekaisin, Mira kuvailee.

Jonkin ajan kuluttua hän löysi toisen työn. Vaikka rakas täti sairasteli samaan aikaan vakavasti ja seurustelusuhde kariutui, Mira yritti jatkaa töitä.

– Eräänä työpäivänä sain uutisen sukulaiseltani, tätini oli kuollut aamulla. Yritin pitää itseni kasassa, vaikka itketti kokoajan. Töissä purskahtelin itkuun, koska en enää pystynyt pitämään itseäni kasassa. Ilmoitin kuolemantapauksesta työnantajalle ja muille, Mira kuvaa.

Hautajaisten jälkeen todellisuus iski tajuntaan: Mira ei ollut ehtinyt käsitellä tädin kuoleman tai menneen eron käsittelemiä tuntemuksia. Hän sai työterveyslääkäriltä sairaslomaa. Ilmoittaessaan asiasta työpaikalle tilanne ei kuitenkaan helpottunut lainkaan.

– Työnantajani katsoi lääkärin kirjoittamaa sairaslomalappua, jossa luki jollain koodilla syy, miksi minulla on sairaslomaa. Työnantajani siinä lappua lukiessaan leimasi minut mielisairaaksi ja hulluksi kaikkien työkavereitteni kuullen. Työnantaja katsoi minua ja sanoi, että hän kyllä tietää, mitä tämä lääkärin laittama koodi tarkoittaa. Hänellä on kuulemma ennenkin ollut tällainen tapaus töissä. Olin aivan shokissa, kuinka aikuinen ihminen voi tällä lailla käyttäytyä, vaikka tiesi tilanteestani ja tätini sairastelusta! Mira muistaa.

– Työnantajani vielä kysyi, että kuinka kauan minulla on näitä mielenhäiriöitä ollut. En vastannut ja sanoin, että lähden nyt, ja tulen sitten viikon päästä töihin taas levättyäni. Myöhemmin selvisi, että lääkärit käyttävät samaa koodia jos joutuu olemaan surun, shokkitilan tai mielialasairauksien takia pois töistä.

Miran sairasloman aikana hänen työpaikkansa laitettiin hakuun. Joku toinen sai paikan.

– Monet ihmettelevät, miksen vienyt entistä työnantajaani oikeuteen tästä asiasta. Olisin voinutkin mutta minulla ei ollut siinä tilanteessa voimia enää yhtään. Se, että kävin muutamien viikkojen sisällä pidemmän parisuhteen päättymisen, lähiomaisen kuoleman ja vielä työpaikan menetyksen, oli liikaa. Yritin vain jaksaa päivän kerrallaan. Onneksi kohdallani aika parantaa, Mira pohtii.

Toimitusjohtaja työpaikkakiusaajana

Mira on työskennellyt myös toimistoalalla: kyseessä oli pidempi sijaisuus, ja työkin oli mukavaa. Pian kuitenkin selvisi, ettei kaikki ollut sitä, miltä aluksi vaikuttaa.

– En olisi koskaan voinut kuvitella että joudun työpaikkakiusaamisen uhriksi ja vielä toimistonjohtajan taholta! Hän erityisesti tykkäsi juoksuttaa minua hakemaan eväitä itselleen useampaan kertaan päivässä, ja jos joku tuote oli väärä, oikea piti lähteä uudestaan hakemaan. Vaikka itse olin tauolla syömässä, piti minun keskeyttää oma taukoni ja lähteä hakemaan hänelle evästä, Mira muistelee.

Toimitusjohtaja piinasi Miraa myös esimerkiksi tiukoilla aikatauluilla: postipaketin piti ehtiä saman päivän kuljetuksiin muutaman minuutin varoitusajalla. Jos lähetys ei ehtinyt pääpostiin, seuraukset olivat sen mukaiset.

– Takaisin työpaikalleni tullessani sain sellaiset huudot, ettei kukaan voisi uskoa. Jokaisesta pienestäkin tekemisestä sain hirveät huudot niskaani, eivätkä muut työntekijät uskaltaneet asettua puolelleni, koska he pelkäsivät saavansa itse osansa huudoista ja mollaamisesta, Mira sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan Miran tuli toimittaa hänen henkilökohtaisia asioitaan, koska Miran sopimuksessa mainittiin toimistotehtävien lisäksi "muut työt".

– Olin syyllinen johonkin tai en, sain huudot siitä itselleni. Jälkikäteen miettiessäni ajattelin, että toimitusjohtajalla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän itse pitää itseään täydellisenä, ja muita sylkykuppina, Mira pohtii.

"Olin katkera"

Työttömän arki ei ole helppoa, ja jopa tavallisilta tuntuvista huomionosoituksista voi seurata ongelmia. Kerran sukulainen lahjoitti Miralle etelänmatkan, josta hän ilostui kovasti.

– En voinut uskoa, että tällainen onni kohtasi minua, olinhan aina halunnut etelän lämpöön. Ilmoitin työvoimatoimistoon, että olen viikon ulkomailla, jotta he eivät sillä aikaa laittaisi työharjoittelupaikkoja. Heillä oli tapana laittaa aika ajoin minulle työharjoittelupaikkoja jotka minun oli pakko ottaa vastaan tai muuten he laittaisivat karenssin, Mira muistelee.

Lomailo oli kuitenkin lyhytaikaista: ilmoitettuaan loma-aikeistaan Mira sai kuulla, ettei saisi matka-ajaltaan päivärahaa, ja lisäksi hän joutuisi karenssiin.

– Se siitä ilosta sitten. Mielestäni on täysi vääryys, että työtön ei saisi ottaa vastaan ilmaiseksi matkaa. Olin rahallisesti aivan hukassa, sain muutenkin todella vähän päivärahoja. Jouduin silloin lainaamaan pikkuisen ystäviltäni, jotta ei ihan vesi-leipä-linjalla tarvinnut etelässä olla. Olin tosi tiukalla budjetilla sen reissun sitten. No, ainakin sain aurinkoa, se ei maksanut mitään. Olin todella katkera työvoimatoimistolle. Nykyään onneksi työtön saa tietääkseni mennä yhdeksi viikoksi etelään ilman karenssia, Mira sanoo.

Pätkätöillä ei elä

Miralla on ollut yli 20 työharjoittelupaikkaa. Hän on yrittänyt saada jalkansa yrityksen oven väliin, mutta turhaan.

– Nykyään jopa aikuiskoulutuksissa vaaditaan että aikuiset, jo työelämässä olevat menevät työharjoittelemaan, vaikka olisivatkin olleet samalla alalla töissä kuin mistä koulutusta hakevat. Jos ei mene harjoittelemaan, ei valmistumispapereita saa. Jotkut eivät saa papereita, koska yritykset ovat pullollaan työharjoittelijoita, eikä uusien opettamiseen ole aikaa, Mira kuvaa.

– Työpaikkojen ei kannata palkata oikeisiin töihin työntekijöitä, koska heille on jatkuvasti tulossa työharjoittelijoita. Työharjoittelija tekee monesti täysin samat työt kuin normaali työntekijäkin, mutta ilmaiseksi, tai kahdeksan euron päiväkorvausta vastaan.

Mira mukaan moni ihmettelee, miksei hän hanki useita osa-aikaisia töitä ja siten hyvää tai ainakin kohtuullista kuukausipalkkaa. Useamman vuoden Mira yrittikin elää pätkätöillä.

– Joka kuukausi on epävarmaa, minkä verran saa palkkaa, elääkö sillä vai joutuuko lainaamaan tutuilta rahaa. Mitään pitkäaikaisia suunnitelmia ei voi tehdä, lomia ei ole, eikä lainaa saa, Mira listaa.

Vakituiseen työhön pääseminen on hankalaa, kun taustalla on kymmeniä määräaikaisia työsuhteita.

– Heti epäillään, etten ole viihtynyt aikaisemmissa työpaikoissani, tai että olen ollut huono työntekijä ja saanut potkut. Voin vain näyttää työtodistukseni hyvine arvosteluineen ja toivoa, että joku uskoisi, Mira sanoo.

Mirasta tuntuu välillä, että pätkätöiden tekeminen on työnantajalle merkki huonosta työntekijästä. Hän pohtii myös, luulevatko työnantajat, että 20-40-vuotias nainen alkaa tehtailla lapsia heti, kun saa työpaikan.

– Lisäksi tuntuu, että jos sinulla ei ole työkokemusta laman takia, olet luuseri, joka ei vain ole laiskuuttaan saanut itselleen työpaikkaa. Jos taas olet nuori, sinua ei palkata puuttuvan työkokemuksen takia. Kuinka voisi olla työkokemusta kun ei ikääkään ole paljoa? Jos taas olet yli 50-vuotias, sinun ajatellaan olevan liian vanha, vaikka työkokemusta taas olisi, Mira luettelee.

Palkkataso on monella alalla alhainen

Miran mukaan työttömyyskorvaus "suorastaan ihmisarvoa loukkaava". Asumiskulujen, lääkärimaksujen, ruoan ja muiden välttämättömyyksien jälkeen käteen ei jää mitään.

– Monesti sanotaan, ettei kannata mennä töihin, koska työttömyyskorvauksia saa niin hyvin. Koskaan ei sanota, että todellisuudessa töihin ei kannata mennä koska palkkataso monella alalla on niin pieni, että jopa työttömyyskorvaus on hieman isompi kuin palkka. Työttömyyskorvaus on niin pieni, että sillä saa juuri ja juuri leivän pöytään ja laskut maksettua, mitään ylimääräistä ei jää. Kuka haluaisi ehdoin tahdoin tiukempaa elämää kuin mitä työttömyyskorvauksilla elävä saa?

Kaikesta huolimatta Mira ei aio luovuttaa.

– Yritän jaksaa ja ajatella positiivisesti, vaikka elämä välillä potkiikin urakalla päähän. Tiedän että joskus saan vakituisen kokoaikaisen työpaikan!

* Haastateltavan nimi on muutettu

Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Colourbox, kuvien henkilöt eivät liity juttuun