Suomalainen Jenni kertoo, minkälaista tuhoa Helene-myrsky aiheutti Pohjois-Carolinassa.
Yhdysvalloissa hurrikaani Helene iski torstai-iltana Floridan rannikolle, josta se jatkoi matkaansa kohti pohjoista jättäen jälkeensä merkittäviä tuhoja.
Pohjois-Carolinan Ashevillen kaupungin myrsky saavutti perjantaina aamuyöstä.
Ashevilleen perheensä kanssa kuukausi sitten Suomesta muuttanut Jenni Isola kertoo STT:lle, että yöllä satoi kovaa, mutta hän ei perheineen herännyt myrskyn ääniin ennen aamua.
Kuuden aikaan hän kuuli kovan pamauksen, jonka jälkeen valot vilkkuivat. Sitten menivät sähköt ja puoleen päivään mennessä myös vesi ja internet olivat katkenneet.
Kun Isola lähti perjantai-iltapäivänä ulos ensimmäisen kerran, ei hän ollut uskoa silmiään.
– Ei olisi mitenkään voinut kuvitella, minkälainen se näky oli. Näytti ihan kuin sotatantereelta, Isola muistelee kahta vuorokautta myöhemmin.
Isoja puita oli kaatunut talojen päälle, teitä oli poikki, sähköjohtoja katkennut, eikä missään ollut ihmisiä.
Asheville on noin 80 000 asukkaan pikkukaupunki, joka sijaitsee Buncomben piirikunnassa. Sunnuntai-iltaan mennessä Yhdysvaltojen viranomaiset kertoivat myrskyn ja sen lieveilmiöiden surmanneen ainakin 93 ihmistä, joista 30 on kuollut Buncombessa.
Isola kuuli lähestyvästä myrskystä ensimmäisen kerran keskiviikkona ollessaan ystävänsä kanssa lounaalla. Tämä kehotti häntä menemään ruokakauppaan ennen kuin hyllyt tyhjenisivät.
Isolan 15- ja 17-vuotiaiden lasten lukiosta ilmoitettiin, että koulupäivät olisi peruttu torstailta ja perjantailta.
– Muutamat kaverit totesivat kuitenkin, että älkää huoliko, ei tämä mitään ihmeellistä ole, Isola sanoo. Toiset kehottivat kuitenkin varautumaan ja ottamaan esimerkiksi vettä talteen.
Keskiviikkoiltana alkoi vesisade, joka jatkui lopulta lähes kaksi vuorokautta putkeen. Valtavat tulvat alkoivat ennen kuin myrskyn silmä oli edes saavuttanut kaupungin.
Isola siirtyi perheineen perjantaina ystäväperheen luokse, jossa oli kaasuhella ruuanlaittoa varten ja vettä varastoituna kylpyammetta myöten. Kavereiden luota löytyi myös kynttilöitä ja lyhtyjä, joita Isoloiden vuokra-asunnosta puuttui.
– Ihan kuin olisi ollut keskellä Lappia jossain mökissä. Ei nähnyt lukea. Ei pystynyt tekemään oikein mitään, Isola kuvailee poikkeusolosuhteita.
Isolan mukaan lähes ainoa tapa saada tietoa oli kerran päivässä aamukymmeneltä tuleva radiotiedote, jonka he pystyivät kuuntelemaan auton radiosta.
Sairaalassa työskentelevän kaverin kautta perhe sai myös tietoa tilanteesta, koska sairaalassa toimi internet. Kaveri kehotti heitä lähtemään kaupungista, koska alkoi olla selvää, että tilanne tulee kestämään vielä pitkään.
Kovat tuulet, rankkasateet ja myrskytulvat tuhosivat infrastruktuuria pitkin Yhdysvaltain kaakkoisosia. Isola teki lauantaina puolisonsa kanssa päätöksen lähteä Ashevillestä, koska lasten koulu oli peruttu ainakin alkuviikoksi, eikä kotiin ollut palaamista.
– Ajattelimme, että ehkä meidän on vaan paras lähteä. Emme voineet palata taloomme takaisin, koska emme olisi voineet tehdä siellä mitään. Emme olisi saaneet edes vedettyä vessaa tai tehtyä ruokaa, Isola sanoo.
Etätyötä tekevän pariskunnan oli myös päästävä jonnekin, missä internet toimii.
Tässä vaiheessa koko Ashevillessä oli auki vain yksi ruokakauppa, joka otti vastaan ainoastaan käteistä. Kauppaan oli kahden tunnin jono.
Valtavat jonot kiemurtelivat myös kaupungin kahdella auki olevalla bensa-asemalla.
– Päätimme yrittää päästä kaupungista ulos. Toiveemme oli, että kun pääsisimme vähän kauemmas kaupungista, kännykkä alkaisi toimia ja saisimme jostain bensaa, Isola kertoo.
Monien muiden kaupungin asukkaiden tapaan perhe suuntasi ensin keskustaan oikeustalon ja paloaseman pihaan, jossa pystyi vielä käyttämään langatonta verkkoa.
– Siinä toimi wifi ja sain varattua meille hotellin Charlottesta, Isola kertoo.
Charlotte on Pohjois-Carolinan suurin kaupunki. Normaalisti matka sinne vie noin kaksi tuntia. Perhe oli kuitenkin kuullut, että suorin tie Charlotteen oli kiinni, joten he lähtivät matkaan vaihtoehtoista reittiä pitkin.
– Kyllä jännitti, kun ei yhtään oikeasti tiennyt, että mitä sieltä tulee. Eihän meillä ollut mitään takeita siitä, pystyykö niillä teillä edes ajamaan. Yksi asia oli, että meillä ei ollut ihan hirveästi myöskään bensaa.
Isolat pysähtyivät useille huoltoasemille, mutta koska sähköt eivät toimineet, ne eivät voineet myydä polttoainetta.
– Me ruvettiin oikeasti jännittämään, että ei hitto tämä bensa loppuu, että tuleeko tästä mitään.
Auki oleva huoltoasema löytyi lopulta noin 60 kilometriä ennen Charlottea, ja 40 minuutin jonotuksen jälkeen tankkaus onnistui.
Neljän ja puolen tunnin matkan jälkeen perhe pääsi perille myrskyn silmän välttäneeseen Charlotteen, jossa elämä jatkui tavalliseen tapaan.
– Se oli kuin eri maailmasta. Lähdimme katastrofin keskeltä, missä ihmisiä pelastetaan tulvista ja heidän talonsa ovat tuhoutuneet. Sitten ajoimme pari tuntia tänne ihmettelemään, kun ihmiset pelaavat jalkapalloa, juovat olutta, nauravat ja pitävät hauskaa.
Isolat aikovat matkata seuraavaksi ystäväperheen luo Virginian osavaltioon, koska kotiinpaluun ajankohdasta ei ole tietoa, eikä hotellissakaan voi loputtomiin asua.
Sunnuntaina heille ilmoitettiin, että lasten koulu on kiinni ainakin viikon.
– Nyt on tihkunut tietoa, että veden palauttamisessa voi kestää jopa viikkoja. Sähköjen pitäisi palata nopeammin.
Jälkikäteen Isola harmittelee, että ei osannut varautua tilanteeseen paremmin. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Ashevilleen annettiin trooppisen myrskyn varoitus, eivätkä paikallisetkaan ymmärtäneet tilanteen vakavuutta.
– Luulen, että lähestulkoon kukaan ei ollut Ashevillessä osannut varautua niin hyvin kuin heidän olisi pitänyt, Isola arvelee.
– Vuokraisännältä taskulampuista kysyessä hän sanoi, että "ei meillä ole mitään taskulamppuja. Käytämme aina vaan kännykän valoa".
Isola on järkyttynyt uutisista, joita myrskytuhoista on seurannut. Hän tietää perheensä olevan onnekkaimmasta päästä.
– Nyt meillä on kaikki hyvin. Me olemme turvassa ja onneksi meillä on nyt sen verran rahaa, että me pystymme olemaan täällä (hotellissa).
Sunnuntai-iltana paikallista aikaa Yhdysvalloissa oli vielä 2,3 miljoonaa ihmistä ilman sähköä ja pelastusoperaatioita oli käynnissä useassa eri osavaltiossa.