Mainos

Suomalainen independent-elokuva elää kulta-aikaansa – "Enää kaikki ei ole budjetista kiinni"

Itsenäisesti ilman Suomen elokuvasäätiön tukea tuotetut elokuvat ovat näkyvämpiä kuin koskaan. Riippumattomat tekijät pyrkivät monipuolistamaan koko elokuvan kenttää tarjoamalla yleisölle erilaisia tarinoita ja tuoreita kasvoja.

Kun 1990-luvulla indie-filmit julkaistiin pienelle piirille VHS-kasetteina ja 2000-luvun alussa ne ladattiin erilaisille alustoille verkkoon, tänä vuonna valtakunnallisilla valkokankailla nähdään vielä jopa kolme itsenäisesti tuotettua elokuvaa.

Miten indie on yhtäkkiä noussut marginaalista suuren yleisön tietoisuuteen?

Parempi tekniikka, muuttuneet asenteet ja rohkeasti erilaiset tarinat. Kun Ari Savoselta kysytään, syyt kotimaisten independent-elokuvien viime aikaiseen nousuun ovat selviä. Finnish Independent Movie Association eli Findie ry:n aktiivina ja nykyisenä puheenjohtajana hän on seurannut itsenäisten tekijöiden matkaa tiiviisti jo vuosituhannen alusta.

– Järjestön ja omien töideni parissa olen huomannut, että nyt eletään suomalaisen indie-elokuvan kulta-aikaa. Meillä puhaltaa hyvä muutosten tuuli, Savonen toteaa.

Suurin muutos ja mahdollistaja löytyy miehen mukaan asenteista. Tekniikan jatkuvasti kehittyessä entistä paremmat välineet entistä edullisemmilla hinnoilla ovat myös aloittelevien tekijöiden ja amatöörien saatavilla.

Aiemmin uskottavuus saattoi kaatua heikkoon tekniseen toteutukseen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana fokus on siirtynyt toteutuksen yksityiskohdista sisältöön.

– Enää kaikki ei ole budjetista kiinni, vaan itsenäiset tekijät otetaan vakavammin. Suomen indie-piireissä ollaan pääsemässä eroon erilaisista aloittelijan mokista: tuotannoissa ei enää hätäillä, vaan ollaan alusta asti yhteydessä potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja kartoitetaan tuotantojen realistiset mahdollisuudet, arvostetaan omaa tekemistä.

Kärsivällisyys ja huolellinen työ palkitaan. Itsenäisissä tuotannoissa tukea ei ole joko saatu tai haettu lainkaan, ja muulla tavoin haalittu budjetti on usein niukka. Tällöin perusasioiden merkitys korostuu.

– Jos kasassa on hyvä tiimi, tarpeeksi hyvää tekniikkaa ja hyvä tarina, ei ole väliä, ollaanko isossa ammattituotannossa vai pienessä indie-produktiossa, itsekin debyyttiohjaustaan viimeistelevä Savonen summaa asennemuutoksen.

Tarina edellä indie-elokuvaan

Myös näyttelijöiden näkökulmasta sisältö on tärkein, vakuuttavat näyttelijät Saga Sarkola ja Frans Isotalo. Kaksikko tutustui näytellessään Viraalin päärooleissa, ja se onkin yksi tänä kesänä valtakunnallisen ensi-illan saaneista kokoillan independent-elokuvista.

Thomas Laineen Sodankylän elokuvajuhlilla esiteltyyn esikoisohjaukseen Sarkola ja Isotalo päätyivät alun perin juurikin käsikirjoituksen vuoksi.

– Castaaja otti yhteyttä ja kysyi, lähtisinkö koekuvauksiin. Kuitenkin vasta paikan päällä rooli alkoi kiinnostaa minua tosissaan, sillä käsikirjoitus oli hyvin erilainen kuin aiemmat työni, Sarkola muistelee.

Freelance-näyttelijänä toimivalle Isotalolle tarina on ylipäänsä tärkein syy lähteä mukaan projekteihin.

– On toki hyvä miettiä, mistä palkkansa saa, mutta hyvä käsikirjoitus ja jengi ovat useimmiten osallistumisen arvoisia itsessään. Kun projektissa ei ole kiinni isoja rahoja, on mahdollisuus kokeilla ja esitellä itsestään uusiakin puolia.

Yhteensä Isotalo ja Sarkola ovat tahoillaan olleet monessa mukana, ja osaavatkin eritellä indie-elokuvan tekemisen hyvät ja huonot puolet nopeasti.

– Indiessä hirveän palkitsevaa on se, että saa haastaa itseään aika rajattomasti. Toisaalta joskus rajat ovat myös hyvästä. Eräänkin indie-projektin 14 tuntia kestäneenä kuvauspäivänä kirosin itsekseni autossa, ettei enää ikinä, Sarkola nauraa.

– Mutta onhan se myös älyttömän ihanaa, kun ollaan innostuneita ja hiotaan loppuun asti.

Näyttelijälle pienen budjetin itsenäiset elokuvat ovat usein taloudellisesti kannattamattomia, sillä työpanos annetaan talkootyönä mahdollisia tuottoja odotellessa. Tiukat aikataulutkaan eivät helpota työtä. Hyvät puolet kuitenkin peittoavat haasteet, ja itsenäisen työskentelyn mahdollisuudet houkuttavat.

Yhteishenkeä yli rajojen

Sekä Sarkola että Isotalo näkevät indie-elokuvien nousun erittäin myönteisenä asiana paitsi elokuva-alan monipuolisuuden, myös oman ammattitaitonsa kehittämisen kannalta. Itsenäisten elokuvien tekeminen ei ole poissuljettua jatkossakaan, he tuumaavat.

– Näen itseni aina tekemässä elokuvia, joista itse tykkään, olivatpa ne sitten indietä tai muuta. On hienoa nähdä, että markkinoille on myös tullut levittäjiä, jotka haluavat viedä näitä elokuvia ja samalla suomalaista elokuvaa eteenpäin, Isotalo kehuu.

– Mitä enemmän erilaisia tarinoita yleisölle tuodaan, sen parempi, Sarkola lisää.

Vaikka tuella ja tuetta toteutetuissa elokuvaprojekteissa on eroja, ei Findie ry:n Ari Savonen näe vastakkainasettelua erilaisten tuotantojen välillä. Indie-piirit ovat edelleen pienet, mutta into ei ole jäänyt huomaamatta niiden ulkopuolellakaan.

– En ole itse törmännyt indien vähättelyyn, mistä joskus puhutaan. Kyllä mielestäni Suomen elokuvasäätiönkin puolella ollaan peukut pystyssä, kun on huomattu, minkälaista panostusta ja intohimoa meiltä löytyy, Savonen toteaa innostunutta ylpeyttä äänessään.

–Elämme hyvin mielenkiintoista aikaa.

Artikkeli on Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Journalistinen työ -kurssin lopputyö, joka on tehty yhteistyössä Mediahubin kanssa.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.