Itsenäisesti ilman Suomen elokuvasäätiön tukea tuotetut elokuvat ovat näkyvämpiä kuin koskaan. Riippumattomat tekijät pyrkivät monipuolistamaan koko elokuvan kenttää tarjoamalla yleisölle erilaisia tarinoita ja tuoreita kasvoja.
Kun 1990-luvulla indie-filmit julkaistiin pienelle piirille VHS-kasetteina ja 2000-luvun alussa ne ladattiin erilaisille alustoille verkkoon, tänä vuonna valtakunnallisilla valkokankailla nähdään vielä jopa kolme itsenäisesti tuotettua elokuvaa.
Miten indie on yhtäkkiä noussut marginaalista suuren yleisön tietoisuuteen?
Parempi tekniikka, muuttuneet asenteet ja rohkeasti erilaiset tarinat. Kun Ari Savoselta kysytään, syyt kotimaisten independent-elokuvien viime aikaiseen nousuun ovat selviä. Finnish Independent Movie Association eli Findie ry:n aktiivina ja nykyisenä puheenjohtajana hän on seurannut itsenäisten tekijöiden matkaa tiiviisti jo vuosituhannen alusta.
– Järjestön ja omien töideni parissa olen huomannut, että nyt eletään suomalaisen indie-elokuvan kulta-aikaa. Meillä puhaltaa hyvä muutosten tuuli, Savonen toteaa.
Suurin muutos ja mahdollistaja löytyy miehen mukaan asenteista. Tekniikan jatkuvasti kehittyessä entistä paremmat välineet entistä edullisemmilla hinnoilla ovat myös aloittelevien tekijöiden ja amatöörien saatavilla.
Aiemmin uskottavuus saattoi kaatua heikkoon tekniseen toteutukseen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana fokus on siirtynyt toteutuksen yksityiskohdista sisältöön.
– Enää kaikki ei ole budjetista kiinni, vaan itsenäiset tekijät otetaan vakavammin. Suomen indie-piireissä ollaan pääsemässä eroon erilaisista aloittelijan mokista: tuotannoissa ei enää hätäillä, vaan ollaan alusta asti yhteydessä potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja kartoitetaan tuotantojen realistiset mahdollisuudet, arvostetaan omaa tekemistä.
Kärsivällisyys ja huolellinen työ palkitaan. Itsenäisissä tuotannoissa tukea ei ole joko saatu tai haettu lainkaan, ja muulla tavoin haalittu budjetti on usein niukka. Tällöin perusasioiden merkitys korostuu.

