Valkokankaiden kuningas.
Elokuvan voimahahmo Steven Spielberg syntyi 18. joulukuuta 1946 Cincinnatissa Ohion osavaltiossa. Stevenin isä Arnold oli töissä tietokoneyrityksessä, äiti Leah oli koulutukseltaan konserttipianisti. Perheeseen syntyi myöhemmin kolme tytärtä. Lapsuusaika on lyönyt selvän leimansa Spielbergin elokuviin. Spielbergien koti ei ollut TV-sarjoista tuttu lähiöonnela, ja Steven oppi pian vieroksumaan työnarkomaani-isäänsä. Poika pakeni ankeaa todellisuutta sarjakuviin, TV-sarjoihin ja vanhoihin Hollywood-elokuviin. Hänen suosikkiohjaajiaan olivat varsinkin John Ford, James Capra ja myöhemmin David Lean.
Spielberg on lapsuudestaan lähtien ollut TV:n ja elokuvan suurkuluttaja, ja hän myöntää edelleen kokevansa kirjallisuuden itselleen vieraaksi. Fanaattinen TV- ja elokuvamaailmaan uppoaminen on aiheuttanut ohjaajauran aikana myös kritiikkiä. Arvostelijoiden mukaan Spielberg ei ole kokenut todellista elämää, vaan hänen ainoa viitekehyksensä on se, mitä hän on nähnyt televisiossa ja elokuvateatterissa. Samanlaista kritiikkiä on esitetty muistakin ohjaajista, 90-luvulla mm. Quentin Tarantinosta.
Isän työn takia Spielbergit joutuivat muuttamaan useille eri paikkakunnille Stevenin lapsuuden aikana. Suurimman osan tuosta ajasta perhe vietti Arizonassa eräässä Phoenixin esikaupungissa. Stevenin koulumenestys oli huono, ja erityisen kehno hän oli urheilussa. Poika kuitenkin löysi itselleen mieluisen harrastuksen, kun hän alkoi luontoretkillä kuvata perhettään isänsä 8-millisellä elokuvakameralla. Stevenin partiotoverit suhtautuivat häneen suurella kunnioituksella sen jälkeen, kun hän esitti heille kuvaamansa kolme ja puoliminuuttisen western-tarinan. Silloin hän tiesi löytäneensä kutsumuksensa.
12-16-vuotiaana Spielberg kuvasi noin 15 lyhytelokuvaa erilaisista aiheista. Kotielokuvista tuli vähitellen vakuuttavampia, ja 40-minuuttinen sotaelokuva Escape to Nowhere voitti palkinnon filmifestivaaleilla. Myös 50- ja 60-luvun taitteen scifi-leffoilla oli suuri vaikutus Steveniin, mistä oli osoituksena 140-minuuttinen scifi-seikkailu Firelight. Steven ansaitsi sata taalaa esittämällä sen paikalliselle yleisölle. Spielbergit muuttivat 1960-luvun alussa Saratogaan Kaliforniaan. Steven valmistui huonoin arvosanoin lukiosta ja siirtyi asepalveluksen välttääkseen California State Universityyn nimellisesti englantia opiskelemaan.
Todellisuudessa Spielberg keskittyi kuitenkin täysin Hollywoodiin ja elokuva-alan opiskeluun. Hän ujuttautui Universalin studioille, kierteli ympäriinsä, esitteli aikaisempia töitään alan ihmisille sekä pyrki katselemaan elokuvien ja TV-sarjojen kuvauksia. Spielbergin 60-luvun lopulla Universalilla viettämistä vuosista liikkuu monenlaista tarinaa, mutta oman kertomansa mukaan hän loppujen lopuksi yksinkertaisesti majoittui omin luvin tyhjään toimistoon, iski nimikyltin oveen ja asettui taloksi. Spielberg teki tänäkin aikana useampia kotikutoisia halpiksia, mutta hänen käyntikortikseen muodostui 10 000 taalan rahoituksella kuvattu Amblin, 25-minuuttinen lyhytelokuva kahdesta rakastuneesta nuoresta, jotka liftaavat Mojaven autiomaassa.
Myöhemmin Spielberg vertasi pätkää Pepsi-mainokseen, mutta sen pohjalta eräs Universal-studion pomoista tarjosi hänelle seitsenvuotisen sopimuksen. Lisäksi Amblinia käytettiin myöhemmin nyyhkymenestys Love Storyn alkukuvana. Spielbergin ensimmäinen ohjaustyö oli osa Night Gallery -TV-sarjan pilottijaksoa (Suomessa videolla nimellä Yöjuttu), jossa hän pääsi ohjaamaan Hollywood-legenda Joan Crawfordia. Myöhemmin hän ohjasi lisää jaksoja Night Galleryyn ja useisiin muihin TV-sarjoihin: Marcus Welby MD, The Name of the Game, The Psychiatrist, Columbo, Owen Marshall Councelor at Law.
Televisiotyö opetti Spielbergille etukäteisvalmistautumisen arvon ja kehitti improvisointikykyä. 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa Spielberg myös tutustui erinäiseen joukkoon elokuva-alan lupauksia, joista sittemmin muodostui uuden Hollywoodin supernimiä. Heidän kanssaan Spielberg toimi myöhemmin monenlaisessa yhteistyössä. Movie Brats (Elokuvakakarat) -nimellä kutsuttuun, todellisuudessa melko sekalaiseen porukkaan kuuluivat Spielbergin lisäksi mm. John Milius, George Lucas, Brian DePalma, Francis Ford Coppola ja Martin Scorsese.
Spielbergin varsinainen läpimurto oli viikon TV-elokuvaksi tarkoitettu Kauhun kilometrit (Duel, 1971), jonka pääosassa esiintyi sheriffi McCloudina tunnettu Dennis Weaver. Debyyttityöksi ennennäkemättömän taitavasti toteutetussa elokuvassa Weaverin esittämä ahdistunut autoilija joutuu helvetilliseen takaa-ajodraamaan, kun häntä alkaa jahdata demoninen rekka, jonka kuljettajaa ei missään vaiheessa nähdä. Duel pääsi Euroopassa teatterilevitykseen, ja kriitikot kehuivat sen pystyyn löytäen elokuvasta mitä ihmeellisimpiä symbolisia merkityksiä.
Spielbergiltä ilmestyi vielä kaksi TV-elokuvaa (kauhupätkä Something Evil ja Savage), mutta 1973 nähtiin ensimmäinen varsinainen teatterielokuva Kovat ratsastajat (The Sugarland Express). Se kertoi pariskunnasta, joka kidnappaa lainvartijan ja lähtee etsimään huostaanotettua lastaan. Vauhdikkaan takaa-ajopätkän toisessa pääosassa oli jo tuolloin suosittu komedienne Goldie Hawn. Kriitikot jakoivat sekä filmille että ohjaajalle erittäin positiivisia arvioita, mutta minkäänlaista yleisömenestystä elokuvasta ei tullut.
Tämän jälkeen Spielberg sai muutaman mutkan kautta ohjattavakseen Peter Benchleyn romaanin Tappajahai (Jaws, 1975). Elokuvan tekoprosessi oli kokonaisuudessaan äärimmäisen vaikea alkaen jo käsikirjoituksesta, jota monet eri kirjoittajat työstivät. Elokuva kuvattiin paikan päällä Atlantin rannikolla, ja sääolot olivat jatkuvana pulmana. Tekniikka ontui varsinkin mekaanisen hain osalta, ja näyttelijät (Roy Scheider, Richard Dreyfuss, Robert Shaw) eivät olleet luonteeltaan helpoimpia mahdollisia. Budjetti ylitettiin, aikataulu ei pitänyt ja monet veikkasivat elokuvasta floppia. Tappajahaista tuli kuitenkin maailmanlaajuisesti yksi kaikkien aikojen parhaista kassamagneeteista. Spielberg itse on myöhemmin pitänyt Tappajahaita kylmänä elokuvana, mutta siinä ilmenee hyvin Spielbergille ominainen elokuvan ilmaisukeinojen täydellinen tekninen hallinta - film sense, kuten amerikkalaiskriitikko Pauline Kael sitä kutsui. Elokuva sai kolme Oscaria, mm. John Williamsin kuuluisasta musiikista, mutta Spielbergille ei kuitenkaan annettu parhaan ohjaajan kategoriassa edes ehdokkuutta, mikä oli hänelle katkera pettymys. Spielberg sai odottaa 1990-luvulle asti, ennen kuin Hollywood-yhteisö jakoi hänen kipeästi kaipaamaansa virallista tunnustusta.
Vuonna 1976 Spielberg tapasi näyttelijätär Amy Irvingin, josta tuli hänen pitkäaikainen naisystävänsä ja myöhemmin vaimonsa. Seuraavana vuonna teattereihin tuli UFO-elokuva Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind, 1977), jonka käsikirjoitus oli jo pitkään ollut työn alla. Spielbergin visio ihmisten ja avaruusolioiden kohtaamisesta ponnisti arkisista lähtökohdista kontaktihenkilöinään mm. pikkupoika, sähköinsinööri ja ohjaajalegenda Francois Truffautin esittämä tutkija. Elokuvasta tuli suurmenestys, ja Spielberg sai parhaan ohjaajan Oscar-ehdokkuuden. Spielbergin seuraava projekti oli sekava farssi 1941 - Anteeksi missä on Hollywood (1941), joka osoitti, että komedia ei ole ohjaajaneron ominta aluetta. Spielberg tajusi jo kuvausten aikana, että hänellä ei ollut otetta projektiin ( suunnilleen 145. kuvauspäivänä tajusin, että filmi ohjasi minua eikä päinvastoin ). Asiaa ei auttanut, että päätähti John Belushi ja lukuisat muut kuvausryhmän jäsenet olivat toivottomassa kokaiinikoukussa. Kriitikot teloivat 1941:n, eikä se menestynyt kaupallisestikaan, mikä tosin Spielbergin ollessa kyseessä tarkoittaa sitä, että elokuva pääsi loppujen lopuksi omilleen.
Spielberg pääsi takaisin supermenestyksen makuun vuonna 1981 ilmestyneellä Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark) -elokuvalla. Harrison Fordin esittämän Indiana Jones -nimisen arkeologin edesottamuksista kertova filmi haki innoituksensa 30- ja 40-lukujen jatkokertomusseikkailuista. Myöhemmin ohjaajana mainetta niittäneen Lawrence Kasdanin käsikirjoittama tarina tarjosi katsojille vauhtia, eksotiikkaa ja shokkeja tasaisin väliajoin, ja aihe sopi Spielbergin kaltaiselle ikuiselle lapselle kuin nenä naamaan. Spielberg sai jälleen parhaan ohjaajan Oscar-ehdokkuuden.
Mikään aihe ei olisi kuitenkaan voinut sopia Spielbergille paremmin kuin maapallolle rantautuneen hellyttävän avaruusolennon ja amerikkalaisen pikkupojan ystävyydestä kertova E.T. the Extra-Terrestrial (1982). Se oli elokuva lapsista ja lapsille, mutta sen emotionaalisuus valloitti kaikenikäiset yleisöt ympäri maailmaa. Spielberg sai kolmannen kerran parhaan ohjaajan Oscar-ehdokkuuden, mutta ei vieläkään itse pystiä. E.T. on yksi elokuvahistorian menestyneimmistä elokuvista. Samana vuonna tuli teattereihin myös Spielbergin tuottama tehokas kauhupaketti Poltergeist, joka menestyi sekin erittäin hyvin. Elokuvan oli nimellisesti ohjannut Tobe Hooper, joka tunnetaan edelleen parhaiten kauhuklassikostaan Texas Chainsaw Massacre, mutta monien lähteiden mukaan Spielberg itse vastasi ohjauksesta suurelta, ellei suurimmalta osin.
Hämärän pelottavat varjot (The Twilight Zone: The Movie, 1983) oli 50- ja 60-luvun legendaariselle TV-sarjalle kunnianosoitukseksi tarkoitettu neljän ohjaajan episodielokuva, josta kuitenkin muodostui painajainen. John Landisin ohjaaman osan kuvauksissa tapahtuneessa helikopterionnettomuudessa kuoli kolme näyttelijää, joista kaksi oli lapsia. Lapsinäyttelijöiden työaikoja koskevia määräyksiä rikkonut Landis sai myöhemmin oikeudenkäynnissä vapauttavan tuomion, eikä Spielbergiä virallisesti syytetty mistään, mutta tapaus aiheutti paljon negatiivista julkisuutta. Itse elokuva ja varsinkin Spielbergin osuus jäivät vaisuiksi.
Parempia aikoja seurasi jälleen vuonna 1984, jolloin oli vuorossa toinen osa Indy Jonesin saagassa: Indiana Jones ja tuomion temppeli (Indiana Jones and the Temple of Doom) lisäsi kierroksia edeltäjäänsä nähden, ja shokit ja tehoefektit vyöryivät kankaalta ennennäkemättömän nopeassa tahdissa. Elokuvan jopa sadistiseksi yltynyt väkivalta aiheutti arvostelua, mutta se ei yleisöä haitannut: jälleen yksi suurmenestys Spielbergin ansiolistalle.
Spielbergin seuraavat kaksi filmiä veivät hänet vakavamman elokuvan pariin. Alice Walkerin kirjaan perustuva Häivähdys purppuraa (The Color Purple, 1985) kertoi Whoopi Goldbergin esittämän mustan naisen elämänkaaren rasistisessa Amerikan etelässä. Auringon valtakunnan (Empire of the Sun, 1987) perustana puolestaan on J.G. Ballardin romaani, jossa hän kuvaa lapsuuttaan toisen maailmansodan aikaan japanilaisten vankina Shanghaissa. Kriitikot tuomitsivat kummankin elokuvan spielbergiläisen sokerisiksi tulkinnoiksi. Häivähdys purppuraa sentään löysi yleisönsä kohtuullisen hyvin, ja Spielberg sai siitä jälleen Oscar-ehdokkuuden.
Tutumpiin aiheisiin palattiin vuonna 1989 populaarikulttuurin ikoniksi muodostuneen arkeologisankarin kolmannessa seikkailussa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (Indiana Jones and the Last Crusade). Indy viilettää ykkösosasta tuttuun tapaan ympäri maailmaa, tappelee natsien kanssa ja etsii Graalin maljaa yhdessä isänsä (Sean Connery) kanssa. Viihdyttävän varma elokuva vetosi erittäin hyvin myös maksavaan yleisöön. Samaa ei voinut sen sijaan sanoa epäonnistuneesta draamasta Always - ikuisesti (Always, 1989). Richard Dreyfussin ja Holly Hunterin näyttelijänlahjat eivät riittäneet pelastamaan tätä hengetöntä uusintaversiota A Guy Named Joe -elokuvasta (1943).
Vuoden 1989 kesällä Spielberg erosi Amy Irvingistä. Neljä vuotta aiemmin syntynyt Max-poika jäi äidille. Seuraava projekti, Peter Pan -aiheinen Hook - Kapteeni Koukku (Hook, 1991), näytti jälleen mitä sopivimmalta juuri Steven Spielbergille, jota jo pitkään oli kuvattu lapseksi aikuisen ruumiissa ja jonka päämäärä monissa projekteissaan oli ollut tehdä elokuva, jota olisi itse rakastanut 12-vuotiaana. Kuten usein käy varmoille hiteille, supertähdillä (Dustin Hoffman, Julia Roberts, Robin Williams) miehitetty elokuva jäi hengettömäksi ja kolhoksi suuren budjetin flopiksi, vaikka keräsikin ajan mittaan tarpeeksi katsojia päästäkseen omilleen.
Vuotta 1991 piristi sentään avioliiton solmiminen näyttelijätär Kate Capshawn kanssa, johon Spielberg oli tutustunut Tuomion temppelin kuvauksissa. Pariskunnalla on nykyään viisi lasta. Parin epäonnistuneen filmin jälkeen Spielberg iski taas kultasuoneen mahdollisimman komeasti bestseller-kirjailija Michael Crichtonin tarinaan perustuvalla Jurassic Parkilla. Elokuvan juoni ei häikäise nerokkuudellaan, mutta uraauurtavat erikoisefektit herättivät velociraptorit ja muut dinosaurukset henkiin tavalla, joka riitti nostamaan Jurassic Parkin samaan luokkaan E.T:n kanssa kaikkien aikojen katsotuimpien elokuvien listalla.
Tämän jälkeen Spielberg tarttui jo useita vuosia harkinnan alla olleeseen projektiin ja ryhtyi kuvaamaan Puolassa Thomas Keneallyn kirjaan perustuvaa Schindlerin listaa (Schindler s List, 1993). Spielbergin onnistui kohtuullisen hyvin pitää kurissa taipumuksensa liialliseen sentimentaalisuuteen, ja juutalaisia keskitysleireiltä pelastanutta liikemiestä esittäneen Liam Neesonin ja etenkin sadistista natsia tulkinneen Ralph Fiennesin näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Schindlerin lista oli Spielbergille menestys monilla tasoilla. Hänellä oli tilaisuus käsitellä omalle uskontokunnalleen tärkeätä aihetta, hän sai kriitikoilta enimmäkseen arvostusta, elokuva menestyi kaupallisesti ankeasta aiheestaan huolimatta, ja Spielbergin ensimmäiset Oscarit parhaana ohjaajana ja parhaasta elokuvasta soivat hänelle viimeinkin Hollywoodin virallisen arvostuksen. Ohjaaja palkittiin työstään myös Golden Globe -pystillä.
Vakavia historiallisia aiheita jatkoi vuonna 1997 valkokankaalle tullut Amistad, jonka pääosissa esiintyivät Anthony Hopkins ja Matthew McConaughey. Kuljetuslaivansa kaappaavien kapinoivien afrikkalaisorjien tarinan kertova elokuva on kelvollista draamaa, vaikka juuttuukin liikaa tyypilliseen amerikkalaiseen oikeudenkäyntikaavaan. Samana vuonna oli ilmestynyt myös dino-jatko-osa Jurassic Park: Kadonnut maailma (Jurassic Park: The Lost World), joka ei kriitikoilta kehuja saanut mutta keräsi kuin vanhasta muistista satojen miljoonien taalojen lipputulot. Seuraavaksi palattiin jälleen toiseen maailmansotaan. Vuoden 1998 lopun Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan) elokuva jatkoi Spielbergin ja toisen supertähden, Tom Hanksin, menestyksekkäitä uria mallikkaasti. Spielberg sai ohjauksestaan jälleen sekä Oscarin että Golden Globen.
Spielbergin meriitit eivät rajoitu pelkkään ohjaamiseen. Hänen avullaan ovat nousseet suureen menestykseen ohjaajat Robert Zemeckis (mm. Forrest Gump), Joe Dante (mm. Riiviöt), Lawrence Kasdan (mm. Grand Canyon) ja Chris Columbus (mm. Yksin kotona). 1980-luvun alussa Spielberg perusti oman tuotantoyhtiönsä, jonka nimeksi tuli Amblin Entertainment. Yhtiö on tuottanut lukemattomia menestysfilmejä ja myös TV-sarjoja (mm. Teho-osasto). Oma tuotantoyhtiö ei kuitenkaan riittänyt Spielbergille: vuonna 1994 hän perusti yhdessä ex-Disney-pomo Jeffrey Katzenbergin ja musiikkibisnesguru David Geffenin kanssa multimediayhtiön Dreamworks SKG, joka myös levittää omia elokuviaan.
Huolimatta siitä, että Spielberg on luita ja ytimiä myöten bisnesmies, hän jatkaa elokuvien tekemistä myös käytännön tasolla. Mitä muutakaan voisi odottaa mieheltä, joka edelleen kertoo viihtyvänsä parhaiten pimeässä elokuvateatterissa ja olevansa todella onnellinen vain ohjatessaan elokuvia?
Vuonna 2001 Spielberg tuotti jälleen useita elokuvia: kolmannen Jurassic Parkin lisäksi mm. leffat Shrek, Evoluutio (Evolution), Price of Peace ja tieteistarinan A.I. - tekoäly (A.I. Artificial Intelligence), jonka hän myös ohjasi. A.I:ssa lapsitähti Haley Joel Osment esittää rakastamaan ohjelmoitua robottipoikaa, joka adoptoidaan amerikkalaiskotiin. Spielberg sai ohjauksestaan Golden Globe -ehdokkuuden.
Vuonna 2002 ilmestyi Spielbergin ohjaama scifi-jännäri Minority Report, jonka pääosassa Tom Cruise jahtaa tulevaisuuden rikollisia. Vuoden ohjaustöitä on myös tosipohjainen luikuritarina Catch Me if You Can, jonka pääosaa näyttelee Leonardo DiCaprio. Neljäs Indiana Jones -leffa on suunnitteilla vuodelle 2004, ja Spielbergiä on houkuteltu myös vihoviimeisen eli neljännen Jurassic Parkin ohjaajaksi. Studiopomot eivät olleet tyytyväisiä kolmososaan, jonka Spielberg tuotti muttei ohjannut, ja he haluavat päättää Jurassic-sarjan näyttävämmin Spielbergin takuuvarmaan ohjaukseen.
Tarkkasilmäinen katsoja voi nähdä Spielbergin myös valkokankaalla. Hän nimittäin silloin tällöin vilahtaa ohjaamiensa tai tuottamiensa elokuvien näyttelijöiden joukossa. Mm. Vanilla Sky -leffassa (2001) hänet nähdään juhlavieraana, mutta jo vuonna 1984 hän esiintyi minimalistisissa rooleissa elokuvissa Riiviöt (Gremlins) ja Indiana Jones ja tuomion temppeli, jossa hän tepastelee turistina lentokentällä.
Business Week -lehden arvion mukaan Spielberg on yhden miljardin dollarin arvoinen mies, ja Hollywood Reporter nimesi hänet 1998 Hollywoodin vaikutusvaltaisimmaksi ohjaajaksi. Vuonna 2000 elokuvaohjaajien kilta, Directors Guild of America, myönsi hänelle palkinnon elämäntyöstään. Joulukuussa 2000 Englannin kuningatar Elisabeth myönsi Spielbergille kunniaritarin arvon hänen merkittävästä panoksestaan Britannian filmiteollisuudelle. Spielberg ei voi kuitenkaan käyttää nimensä yhteydessä sanaa Sir, koska hän ei kuulu brittiläiseen kansainyhteisöön.
Koko maailmaa aikanaan koskettanut E.T.-leffa vietti 20-vuotisjuhliaan keväällä 2002, ja sen kunniaksi menestyselokuvasta julkaistiin restauroitu digitaalinen directors s cut -versio kaikkialla maailmassa. Sitä ennen Spielbergillä oli ollut toinenkin merkittävä juhlahetki: hän sai kantaa Yhdysvaltain joukkueen lippua XIX talviolympiakisojen avajaisissa Salt Lake Cityssä.
Mutta eivät Spielbergin juhlat tähän loppuneet. Toukokuussa 2002 hänet nimitettiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi. Niin ikään toukokuussa 2002 hän sai vihdoin viimein - 33 vuoden opiskelutauon jälkeen - omat opintonsa kunniakkaaseen päätökseen ja suoritti California State Universityssä elokuvataiteen loppututkinnon.
Teksti: Petteri Ruotsalainen / Ville Lähde / Marjo Turunen