Vedessä on helppo tyriä. Kilpauimari kamppailee altaassa ennen kaikkea veden vastusta vastaan, ja se on suuri. Sprintteri Ari-Pekka Liukkonen tietää, että hänen päämatkallaan 50 metrin vapaauinnissa sekunnin kymmenyksiä ja sijoituksia voi menettää yhdellä epäonnistuneella kauhaisulla.
Erot yhdellä altaanmitalla ovat niin pienet, että kilpailu voi näyttää katsojasta arpapeliltä. Siinä on kuitenkin urheilijalle kiihoke, joka ehkä puuttuu pidemmiltä matkoilta. Vain 20 sekunnin suorituksessa voi yltää täydellisyyteen.
-Luulen, että vaikkapa 1500 metrillä uimari kokee aina, että jonkin käännöksen tai jotain muuta olisi voinut tehdä paremmin. Sprintissä suoritus on parhaimmillaan lähempänä täydellistä, Liukkonen uskoo.
Valitettavasti täydellisyyden tavoittaminen käy vaikeammaksi, kun uimarin taito kasvaa.
-Uralleni on osunut yksi täydellinen uinti, ja se on 2006 SM-finaalista, kun paransin sekunnin ennätystäni, Liukkonen muistelee.
-Sain silloin mitattua itsestäni ulos kaiken osaamiseni.
Liukkosen aika oli silloin 24,06 ja se kesti hänen ennätyksenään kolme vuotta. Viime vuonna hän saavutti EM-kisoissa pronssimitalin ajalla 21,93.
-Paljon olen oppinut vuoden 2006 jälkeen, ja juuri sen takia minun on vielä vaikeampi saada suorituksessa kaikki osaaminen kohdilleen, Liukkonen naurahtaa.
Ajatus painaa pohjaan
Sprintissä tärkeintä on luonnollisesti lähtö, sillä veteen menon jälkeen uimari vain yrittää säilyttää mahdollisimman paljon startin vauhdista.
Liukkonen, 26, käy ennen lähtöä mielessään läpi yhden tai korkeintaan kaksi teknistä asiaa.
-Pitää luottaa, että uinti lähtee niiden kautta rullaamaan. Sen jälkeen pää pitää saada tyhjäksi, sillä paras uintisuoritus tulee kuin itsestään. Siitä on sanonta ”if you think, you sink” eli uppoat, jos alat ajatella.
Sprintin alussa Liukkonen keskittyy siihen, että hän saa uintiinsa kierroksia, frekvenssiä.
-Paljon kierroksia uintiin heti pintautumisen jälkeen. Lopussa taas yritän saada vetoihin rauhallisuutta, jotta vetopituus säilyisi. Jos lopussa yrittää frekvenssillä, veto supistuu.
Virheet korostuvat vedessä
Yksikin liian lyhyeksi jäävä veto pudottaa hieman uimarin vauhtia. Veden vastuksen takia vauhdin palauttaminen on käytännössä mahdotonta, joten huono veto hidastaa menoa koko ajan kaakeliin saakka.
Yhdellä heikolla vedolla menettää sadasosia ja kymmenyksiä. Lähdössä voi sählätä loppuaikaan jopa sekunnin ja pilata koko kisat.
-Veteen meno on tärkeä. Pieni hapuilu startissa voi maksaa sen sekunnin. Sama juttu, jos liukuasento jää huonoksi.
Veden vastus määrittää uinnin lajina.
-Veden vastus on niin moninkertainen ilmaan verrattuna, että uinti on helppo tuhota hyvinkin pienellä virheellä, Liukkonen tiivistää.
Liukkosen startti, liuku, frekvenssi ja vetopituus ovat seuraavaksi testissä pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuissa Kazanissa. Liukkosen päämatkan alku- ja välierät ovat ohjelmassa 7. elokuuta ja loppukilpailu 8. elokuuta.