Sormus – ikuisuuden ja rakkauden symboli

Sormus on kuulunut suomalaisiin hääseremonioihin aina keskiajalta lähtien. Se pujotetaan vihkitilaisuudessa puolison vasempaan nimettömään symbolisoimaan ikuista rakkautta vihittävien välillä. Ikuisen rakkauden lisäksi sormus symboloi jatkuvuutta: sen kehällä ei ole alkua eikä loppua.

Kultasepän pajoista ja erilaisista koruliikkeistä löytää toinen toistaan kauniimpia sormuksia. Valinnan tekeminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa, sillä valinnanvaraa on paljon ja vihkisormus on pitkäaikainen hankinta. Sen tulisi palvella sormessa niin kauan kuin rakkaus puolisoiden välillä säilyy – parhaimmillaan koko elämän mittaisen ajan.

Vena Amores – rakkauden suoni

Vihkisormus pujotetaan yleensä morsiamen vasempaan nimettömään, mutta välillä myös sulhaselle, mikäli vihkipari näin itse toivoo. Syy, miksi sormus pujotetaan juuri vasemman käden nimettömään, on erittäin romanttinen. Nimettömästä johtaa vena amores eli rakkauden suoni suoraan sydämeen.

Ennen vihkitilaisuutta tulevalla avioparilla on kova touhu löytää juuri oikeanlaiset ja -malliset sormukset. Tärkeintä sormuksen valinnassa on, että se tuntuu omalta ja näyttää juuri siltä kuin pitääkin. Sormuksen tulee miellyttää kantajaansa pitkän aikaa niin arkena kuin pyhänäkin.

Valintaa tehdessä on siis syytä käyttää harkintaa ja kierrellä katsomassa useamman korukaupan valikoimat sekä harkita myös uniikin sormuksen teettämistä. Voihan olla, että liikkeistä löytyy useampi kaunis sormus, mutta mikään ei vastaa täysin unelmia. Yhdistelemällä valmiiden sormusten hyviä puolia luodaan täydellinen unelmien sormus.

Laatu, kestävyys ja yksilöllisyys

Kihla- ja vihkisormusta pidetään yleensä aina sormessa, joten sen tulisi kestää päivittäistä käyttöä. Vaikka kihla- ja vihkisormukset ovat ensisijaisesti koruja, niitä pitäisi ajatella myös käyttöesineinä, joten ulkonäön lisäksi tulisi ajatella myös sormuksen materiaaleja. Hyvin suunniteltu ja huolellisesti valmistettu kihla- tai vihkisormus on paitsi kaunis ja kestävä myös mukava ja käytännöllinen koru.

Sormusmateriaaleja on muun muassa erilaiset jalometallit, kuten valko-, ja keltakulta, platina sekä hopea. Puhtaina kyseiset metallit ovat liian pehmeitä, joten niitä seostetaan muilla metalleilla. Seosmetalliksi soveltuvaa palladiumia käytetään ennen kaikkea platinan ja valkokullan seostamiseen. Palladiumia voidaan käyttää myös aivan sellaisenaan, mutta Suomessa laki ei vielä tällä hetkellä tunnusta palladiumia jalometalliksi.

Parhaiten kihla- ja vihkisormusten jalokiveksi soveltuu oikea timantti; se on jalokivistä ainoa, joka kestää ja pysyy kauniina vuodesta toiseen sekä on tyylillisesti varmin valinta. Korundit, eli safiiri ja rubiini kuluvat ja menettävät ajan saatossa osan loistostaan, mutta ovat silti hyviä vaihtoehtoja oikean timantin rinnalla. Oikeanlaista jalokiveä valittaessa on syytä ottaa huomioon kiven kovuus, eli jatkuvaan käyttöön tulevan sormuksen kiven tulisi olla Moshin kovuusasteikon mukaisesti kovuudeltaan vähintään 9–10. Tällaisia ovat aidot timantit sekä korundit. Korundeihin kuuluvat punaiset rubiinit sekä eriväriset safiirit.

Vanhalle sormukselle uusi elämä

Aina ei sormusta tarvitse ostaa täysin uutena kaupasta. Hääpari voi halutessaan hyödyntää vanhoja perinnöksi saatuja sormuksia. Niitä on mahdollista joko muuttaa korusepän luona halutun näköisiksi tai sulattaa kokonaan uuden sormuksen aluksi. Näin vanha historia ja rakkaus sulautuvat romanttisella tavalla uuden rakkauden vahvaksi perustaksi.

Teksti: Johanna Tamminen

Kuvat: Shutterstock