Sokeririippuvainen piilottelee suklaata kuin alkoholisti pulloaan

Avominne-päihdeklinikan riippuvuusohjaaja Marja Kanu on itse toipunut alkoholisti ja sokeririippuvainen.

– Toipuminen päihderiippuvuudesta eteni hyvin, kunnes huomasin, että syömisessäni on outoja piirteitä, hän kuvailee. Hän ei päässyt irti suklaasta ja jäätelöstä. Samaan aikaan hän oli paljon tekemisissä muiden toipuneiden päihderiippuvaisten kanssa.

– Ruokariippuvuudessa ihminen menettää kontrollin tiettyihin ruoka-aineisiin. Yleisin riippuvuuden kohde on makea.

– Makean syöminen tai päihteiden käyttö lisää mielihyvän tunnetta myös niillä ihmisillä, jotka eivät ole riippuvaisia.

– Ongelma kehittyy pikkuhiljaa. Ensin huomaa syövänsä enemmän kuin on ajatellut. Se voi aiheuttaa syömisen piilottelua.

– Sokerinsyönnin lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita, kuten keskittymiskyvyn puutetta, itseinhoa ja väsymystä.

– Ruokariippuvainen ei välttämättä ole ylipainoinen. 

– Monet kertoivat hihitellen ja häpeillen, että nyt makean syöminen on lähtenyt käsistä. Sitä seliteltiin esimerkiksi huonolla tahdonvoimalla, Kanu kuvailee.

Kanun mukaan ruoka-aineriippuvuudesta on kyse silloin, kun ihminen menettää kontrollikyvyn tiettyihin ruoka-aineisiin. Makean syöminen lisää päihteiden käytön tapaan mielihyvän tunnetta.

Kyse aivokemiasta

Ruoka-aineriippuvuus eroaa syömishäiriöstä siten, että syömishäiriössä on monesti taustalla psyykkinen oire. Riippuvuudessa taas on kyse aivokemiasta. Riippuvuuteen on saatu aiemmin hoitoa muun muassa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, mutta vasta nyt Suomessa.

Riippuvuus ei synny hetkessä, vaan hitaasti ajan kanssa. Siksi siihen on vaikea puuttua ajoissa.

Kanun mukaan riippuvuus vaikuttaa myös käyttäytymiseen, esimerkiksi syömisiä salaillaan.

– Itse saatoin syödä suklaata ennen kuin menin kotiin, ettei kotona huomata kuinka paljon olin syönyt, Kanu kertoo.

Sokeririippuvainen saattaa syödä salaa lapsensa karkkipäivän karkit tai joulukonvehdit. Mieliteko voi viedä niin mukanaan, että riippuvainen jää mieluummin sohvalle syömään suklaata kuin tapaa ystäviään.

Kanu korostaa, ettei ruokariippuvuus tarkoita, että riippuvainen olisi ylipainoinen. Hänen mukaansa ruokariippuvainen voi olla ulkoisesti hyväkuntoinen.

Kaikilla ruoka-addiktoituneilla ei ole makeanhimoa, vaan koukuttavia ruoka-aineita ovat sokerin lisäksi esimerkiksi rasva, suola ja valkoinen vilja.

Mielihyvä mielihyvän tilalle

Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen professori Jussi Pihlajamäki sanoo, että sokeririippuvuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi alkoholi- tai huumeriippuvuus. Hänen mukaansa päihdeklinikoilla kokemus sokeriaddiktiosta voi pitää paikkansa, mutta hänen mukaansa tätä ei tule yleistää koko väestöön. Pihlajamäen mukaan ruoka itsessään ei ole addiktion aiheuttaja.

– On mahdollista, että kun yhdestä mielihyvästä luovutaan, otetaan tilalle toinen mielihyvä. Ruoka voi olla addiktion kohde, Pihlajamäki sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan Heli Kuusipalon mukaan puhuminen sokeririippuvuudesta on ongelmallista, sillä kliininen lääketiede ei tunne sokeririippuvuutta. Kuusipalon mukaan kyse on enemmänkin peli- ja seksiriippuvuuden kaltaisesta käyttäytymisestä, jossa ihminen ei hallitse syömistä. Kuusipalon mukaan tähän auttaa esimerkiksi terveellisen syömisen opettelu ja ruokarytmi.