Kerrossängyt, pulpettipöydät, lelukopat ja nukkekodit - lapsen olemassaolo on näkyvä osa kodin sisustusta. Lapsille suunnatun sisustuksen funktionaalisuutta on kuitenkin alettu ottaa huomioon vasta viime vuosikymmeninä.
Länsimaisessa kulttuurissa lapsia on pitkään pidetty lähestulkoon aikuisten miniatyyriversioina. Vasta 1700-luvulta lähtien on alettu erotella lasten tarpeita ja ominaispiirteitä erikseen aikuisten vastaavista. Vähitellen lapsuutta koskeva uusi ajattelutapa siirtyi myös sisustussuunnittelijoiden ratkaisuihin. 1800-luvulla romanttinen ja lapsuutta ihannoiva ajattelutapa toi leikkisät ja viattomat kuvioinnit, kuten eläinaiheet mukaan lasten huonekaluihin.
Lapsipsykologian vaikutus sisustussuunnitteluun
Viime vuosisadan alussa alettiin lastenkulttuurilta vaatia yhä selvemmin kasvatuksellisia tavoitteita sekä luovuuden kehittämistä. Silti funktionaalisen suunnittelun uranuurtajat eivät juuri tehneet eroa lapsia ja aikuisia varten tehtyjen sisustusratkaisujen toiminnallisuuden suhteen. Lapsille ominainen tapa ajatella ja toimia otettiin toden teolla sisustussuunnittelussa huomioon vasta 1970-luvulle tultaessa lapsipsykologian kehityksen seurauksena. Lasten huonekaluissa näkyi jo muutakin eroa kuin koko - myös kalusteiden muotoihin on löydetty uusia vaihtoehtoja. Tärkeäksi tuli se, että lapsille suunnitellut kalusteet ovat monikäyttöisiä ja muuntuvat ikäkausien kehitysasteen mukaan.
Muuntuvat ja virikkeitä antavat huonekalut
