Valmistusvuosi 2006. Ohjaus Christophe Gans. Tuotanto TriStar Pictures / Nordisk Film. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1 Letterbox. Ääni DTS, DD 5.1. Kesto 2h.
Nuori Sharon kärsii unissakävelystä ja painajaisista, jotka sijoittuvat Silent Hill –nimiseen, hylättyyn kaupunkiin. Sharonin öisten unissakävelyiden muuttuessa vaarallisiksi, hänen äitinsä Rose (Radha Mitchell) suuntaa tyttärensä kanssa auton nokan kohti suljettua kaupunkia vastauksien toivossa. Perillä hän kuitenkin hukkaa Sharonin ja huomaa pian, ettei kaikki ole kohdallaan tuhkan peittämässä Silent Hillissä.
Silent Hill pohjautuu Konamin samannimiseen, suosittuun kauhupelisarjaan. Kosketukseni Silent Hill -peleihin on lähes olematon, joten olen jäävi kommentoimaan, miten pelien ystävä kokee elokuvan. Sen sijaan voin todeta Silent Hillin olevan herkkua pelejä pelaamattomillekin kauhun ystäville, jotka eivät kavahda paikoitellen erittäin väkivaltaista kuvastoa. Ohjaaja Christophe Gans käyttää kuvaajanaan Dan Laustsenia, joka osoitteli kameraa myös miehen edellisessä ohjauksessa, Susien klaanissa. Susien klaanin tavoin myös Silent Hill on visuaalisesti vaikuttava elokuva. Kontrastina kaupungin tuhkansävylle toimii ajoittain Silent Hillin ylle aavemaisen sireenin säestämänä lankeava pimeys, joka tuo mukanaan kammottavat olennot. Suurena plussana nämä enemmän iljettävät kuin pelottavat ilmestykset on toteutettu pääosin maskeerauksella tietokonetehosteiden sijaan.
Radha Mitchellin roolisuoritus on Silent Hillin kantava voima. On hänen ansiotaan, ettei elokuvan alkupuolella tapahtuva Sharonin perässä juoksentelu ehdi käydä puuduttavaksi ennen tarinan liikkumista eteenpäin. Rosen aviomiestä esittävä Sean Bean puolestaan ei ehdi kehittää paljoa hahmoaan, jonka tehtävänä on valottaa katsojalle kaupungin taustoja vaimoaan etsiessään. Sharonia esittävä nuori Jodelle Ferland on erittäin hyvä roolissaan. Rosen ja Sharonin lämmin äiti-tytär-suhde esitetään elokuvan alussa riittävän uskottavasti, jotta katsoja jaksaisi välittää Rosen seikkailusta tytön löytämiseksi. Silent Hillin score koostuu Akira Yamaokan Silent Hill –peleihin säveltämistä musiikeista sekä Jeff Dannan sävellyksistä. Musiikit toimivat hienosti, ja etenkin elokuvan alkupuolen sävelmät jäävät pitkäksi aikaa soimaan päähän.
Ekstrapuolella ihmetyttää vähän elokuvan trailerin puuttuminen. Tarjolla on ainoastaan yksi dokumentti. Tämä on kuitenkin 59-minuuttinen, erinomainen Path of Darkness: Making of Silent Hill. Dokumentti on jaettu kuuteen osaan. Silent Hill Origins kertoo käsikirjoituksen synnystä. Casting Silent Hill keskittyy näyttelijävalintoihin ja Building Silent Hill elokuvassa nähtävään kaupunkiin. Stars & Stunts kertoo elokuvan tähdistä ja stunteista. Creatures Unleashed ja Creatures Choreography keskittyy elokuvan omituisiin otuksiin ja näiden liikehdinnän suunnitteluun. Suurin osa erittäin mielenkiintoisen ja informatiivisen dokumentin kuvamateriaalista on kuvauspaikoilta. Tässä tapauksessa ekstrojen laatu korvaa määrän, eikä esim. kommenttiraidan puuttumista jää kattavan dokumentin jälkeen suremaan.
Elokuva: ****
Ekstrat: ****
Teksti: Atso Suopanki