Siirtolapuutarhaelämää Sipoossa ja Kotkassa

Vain kivenheiton päässä Helsingistä sijaitsee aivan uusi siirtolapuutarha, Sipoon Kurjenkello Oy. Ajatus sen perustamisesta on toki vanhempi – on kulunut lähes kymmenen vuotta siitä, kun tällaisen alueen tarve todettiin. Silloin Helsingissä perustettiin yhdistys, jonka ajatuksena oli tarjota mahdollisuus omaan mökkipaikkaan kaikille varallisuuteen katsomatta.

"Tämä alue oli periaatteessa jo suunniteltukin valmiiksi, mutta jäänyt sitten laman takia toteuttamatta", kertoo Tenho Palmroth. "Täällä oli vain yksi mökki, kun varaus oli viidellekymmenelle. Palstoille saatiin ostajat ja sen jälkeen edessä olikin mökkien rakentaminen. Rakennuslupa salli 35 neliön mökit. Mökkimalleja on kaksi, minkä tarkoituksena on osaltaan pitää asukkaat samanarvoisina. Toisaalta samanlaisten mökkien tekeminen tulee myös hiukan halvemmaksi. Piirsin niihin riittävästi varustetut tupakeittiöt ja tulevaisuutta ajatellen niihin sisältyy mahdollisuus myös kylpyhuoneen lisäämiseen. Ihmisten elintaso ja vaatimukset ovat nousseet sen verran, että nämä ovat vanhoihin siirtolapuutarhamökkeihin verrattuna huomattavasti isompia ja niin tehokkaasti lämpöeristettyjä, että niissä pystytään asumaan ympärivuotisesti", Palmroth selittää.

Juokseva vesi on tällä hetkellä käytössä vain kesäisin, mutta tulevaisuudessa se saattaa hyvinkin muuttua ympärivuotiseksi. Alueella on myös yhteisrakennus, jossa on kaksi saunaa ja kaksi käymälää, iso kerhotila, keittiö ja tekninen tila. Sen vesijärjestelmät ovat käytössä pitempään.

"Vastaavista alueista tuntuu olevan jatkuvasti kasvava kysyntä", Palmroth toteaa. "Helsingin ympäristökunnissa on paljon sellaista joutomaata, joka ei enää kelpaa maanviljelykseen. Sitä voitaisiin hyvin hyödyntää tähän tarkoitukseen."

Juhlia ja myyjäisiä

Huomattavasti vanhempi siirtolapuutarha on Korela, joka sijaitsee Kotkassa, Kymijoen varrella. Se on perustettu vuonna 1958, ja alueella on 197 mökkiä. Tonttien pinta-ala on 300–400 neliömetriä.

Neljä vuotta sitten Hilkka Horn ei ollut käynyt koskaan enempää Korelassa kuin missään muussakaan siirtolapuutarhassa. Paikallisessa lehdessä ollut artikkeli herätti kiinnostuksen ja kun samassa lehdessä oli sattumoisin ilmoitus kahdesta myynnissä olevasta mökistä, esittelyaika sovittiin seuraavaksi päiväksi.

"Ostopäätös syntyi samalla hetkellä, kun joki avautui näkyviin", Horn nauraa. Sitten alkoikin kolme kesää jatkunut työ mökin ja palstan muuttamisesta itselle sopivimmaksi. "Ensimmäisenä kesänä mökki uusittiin sisältä ja toisena ulkoa. Kolmantena oli pihatöiden vuoro... ja nyt voi sitten jo ottaakin rauhallisemmin."

Piha näyttää nyt aivan erilaiselta kuin aikaisemmin. Kasveista säilytettiin lähes kaikki, joskin kahdeksasta marjapensaasta viisi joutui tekemään tilaa uusille istutuksille.

Päivät kuluvat käytännössä kokonaan ulkona – sisällä käydään vain syömässä ja nukkumassa. Iltaisin ei tarvitse unta odotella. Siirtolapuutarhassa elämä on perustaltaan sosiaalista ja tapahtumia juhannusjuhlineen ja kirpputoreineen paljon – onhan alueella 200 mökkiä – mutta jokainen voi halutessaan myös vetäytyä oman pihansa rauhaan. Palstoilla viljellään tietysti paljon ja ylimääräiset tuotteet vaihtavat omistajaa myyjäisissä, joissa käy paljon myös ulkopuolisia ostajia.

"Kun aurinko alkaa keväällä paistaa ja lumi sulaa, kotimatka alkaa kummasti kiertää yhä useammin tätä kautta", Horn hymyilee. "Salaa sitä toivoo mielessään, että lumi sulaisi pois mahdollisimman nopeasti ja pääsisi taas muuttamaan tänne."

(Pioni 17.4.2007)

Lue myös:

    Uusimmat