Leijonien avausottelu Pyeongchangin talviolympialaisissa Saksaa vastaan meni aivan nappiin. Leijonat sai esiin todella vahvan suorituksen.
Ottelun lopputulos 5-2 kuvastelee hyvin pelin tapahtumia. Tuon verran Leijonat oli Saksaa parempi.
Pelitavallisesti Leijonat käytti hyökätessään kaikkia hyökkäämisen rytmejä: nopeita lähtöjä, jonkin verran puolinopeita. Oli hidastamista, viivelähtöjä ja ristipistoja. Leijonat oli organisoinut puolustamisensa kaksivaiheisesti: pelin alussa Suomi pelasi kosolti trapia, mutta ottelun vanhetessa yhä enemmän prässiä.
Saksa pyrki puolustamaan enimmäkseen eteenpäin paineistamalla. NHL-tyyliin saksalaisten puolustajat pelasivat tiiviisti Leijonien laitahyökkääjiä vastaan. Leijonien pyrkimys selvittää Saksan prässi perustui siihen, että Suomi pelasi koko viisikolla todella alhaalta lyhyin syötöin.
Pelin ensimmäisessä erässä kiekkokontrolli oli Leijonien puolella. Iso olympiakaukalo hankaloitti Saksan prässipyrkimystä. Leijonat onnistui määräämään pelin virtausta suhteellisen laadukkaalla syöttöpelaamisella. Suomen ase oli hyökkäysalueen hyökkäyspelissä oivallinen siniviivan tuntumassa pelattu pakki-pakki-hyökkääjä -kolmio. Siitä saattaa tulla hyvä konsti myös turnauksen jatkoa silmällä pitäen.
Toisessa erässä Saksa pyrki lisäämään prässiä jopa niissä tilanteissa, kun saksalaisten kärkikarvaaja tuli tilanteisiin myöhässä. Erän alussa Leijonat tuli paineen alta hienosti ulos kiekottelemalla lavasta lapaan.
Saksan pyrkimys kääntää peliä kankean nopeasti tyrehtyi Leijonien tiiviin viisikon puolustuspelinopeuteen; Leijonat sulki kaukalon keskustan miehissä pelin alta, sisältä ja takakarvauksilla. Valmentajin kielellä Suomen ”H3” (kolmas hyökkääjä) dominoi keskialueen puolustuspelitilanteita. Tasakentällisin Leijonat vei suvereenisti peliä. Saksa sai aikaan ainoastaan yhden tilanteen viidellä viittä vastaan, mutta oli taas vaarallinen ylivoimalla.