Sieniä on löydetty metsistä keskimääräistä aikaisemmin. Kostean ja lämpimän alkukesän ansiosta sieniä päästiin syömään jo ennen juhannusta, kun tavallisesti sienten makuun päästään vasta heinäkuun puolivälin tienoilla.
Oulun yliopiston kasvimuseon tutkija Esteri Ohenoja kertoo, että alkukesä oli etenkin Oulun läänissä myös jonkin verran tuulinen, jolloin sienille otollinen maaperä pääsi tuulettumaan talven jäljiltä sangen hyvin. Tämä edesauttoi sieniesiintymisten varhaistumista.
-Toukokuun alun lyhyellä hellejaksolla on omalta osaltaan saattanut olla aktivoiva vaikutus, hän mietiskelee. Luonnontuotteiden talteenottoa ja käyttöä edistävän Arktiset Aromit ry:n hankesuunnittelija Sirpa Ollonberg arvelee sienten luulevan kesän olevan jo ohi.
-Toukokuu oli lämmin ja kesäkuun alkuun sattui viileä sateinen jakso. Pikkuisen näyttää siltä, että sienet ajattelevat, että nyt on jo syksy. Niitä on ruvennut nousemaan poikkeuksellisen varhain.
-Yksittäishavaintoja on tehty runsaat kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin. Metsistä on tavattu jo esimerkiksi koivunkantosieniä, männynherkkutatteja ja voitatteja. Samoin punikkitatteja ja koivuhaperoja on löydetty.
Sienilajeista ensimmäisenä alkaa yleensä tattien valtakausi. Esimerkiksi kaupallisesti merkittävintä tattilajia herkkutattia saattaa nousta ensimmäisten joukossa. Tavallisesti talteen kerättävä herkkutattien pääsato ajoittuu kuitenkin heinä-elokuun vaihteeseen tai elokuulle. Tattien kanssa yhtä aikaa metsästä löytää kanttarelleja ja lampaankääpiä.
Tämän jälkeen alkaa tavallisesti haperoiden ja rouskujen kausi. Niitä tavataan yleensä elokuusta lokakuuhun. Yleisimmin rouskuista sienikoppaan kelpaavat kangasrouskut ja karvarouskut. Niiden jälkeen metsiin putkahtelee suppilovahveroita. Myös mustatorvisientä tapaa suppilovahverokaudella.
