Lapsuuteni jouluruokiin kuului sianpääsyltty, ei kinkkua. Äitini valmisti sitä äidiltään ja ikivanhasta Kotiruoka-kirjasta opitulla reseptillä. Perinne syltystä siirtyi omaan perheeseeni. Hyvin pitkään äitini teki syltyn, jota söimme jouluna hänen luonaan Turussa tai jonka hän toi tullessaan joulun viettoon Espooseen.
Vähitellen valmistus siirtyi minulle ja valmistin sitä useimmiten, vaikka pieni kinkkukin ilmestyi joulupöytäämme. Molemmat jo aikuiset tyttäreni pitävät edelleen sianpääsyltystä ja aion opettaa ensimmäisen, runsaan vuoden ikäisen lapsenlapseni herkuttelemaan sianpääsyltyllä - mikäli sianpäätä saa tulevaisuudessa.
Sianpääsylttyä nautimme jouluaterioilla laatikoiden ja muiden jouluruokien kanssa sekä huikopalana ruisleivän tai joululimpun päällä jouluyönä ja aina kun nälkä yllättää. Pinnalle kuuluu ehdottomasti sivellä vahvaa vähän makeaa joulusinappia.
Annan jouluna sianpääsylttyä lahjaksi monelle - mutta vain henkilöille, joiden tiedän arvostavan ja pitävän siitä!
Muista tilata sianpää ajoissa kauppiaaltasi, ainakin pariviikkoa aikaisemmin.

