Sensuuri poisti 30 000 neuvostovastaista kirjaa

Tuhat hyllymetriä kiellettyä kirjallisuutta. Valvontakomission määräys ns. vaarallisten kirjojen poistamisesta ei ehkä määrällisesti ollut merkittävä, mutta symbolisesti kylläkin.

-Oikeastaan kyse oli kirjojen sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä, vasemmisto on juuri sitä mieltä, että nämä kirjat ajoivat meidät sotaan, selvittää väittelevä filosofian lisenssiaatti Kai Ekholm. Koska tarkkoja listoja ei annettu, jokaisen vastentahtoisenkin kirjastonhoitajan piti itse päättää, mitä kirjoja hyllyiltä poistettiin.

-Monia ihan viattomia kirjoja pantiin sivuun, pelkästään jonkun otsikkossa olleen poliittisia sanan vuoksi, tai jos vänrikki Stoolissa puhuttiin ryssistä niin sekin joutui sinne, sanoo Ekholm. Kummallisin valinta lienee Mika Waltarin dekkari komisario Palmun erehdys.

-Kyseessä oli oikeastaan Mika Waltarin maine, hänhän oli propagandisti, Nauticuksen kirjottaja, ja yleensäkin kirjotti rahasta melkein mitä vaan yleensä isänmaallista tekstiä.

Vuonna -58 myrkky-ja kassakaappeihin suljetut kirjat palautettiin, suosituksen mukaan lähinnä tutkijoiden ulottuville. Mutta aika oli ajanut jo niiden ohi.

-Palolammen "Kollaa kestää" oli oikeastaan ainut kirja, josta seurasi jatkokysyntää eli tästä muodostui veteraanien mielisotakirja Linnan "Tuntemattoman sotilaan" jälkeen, kertoo Ekholm. Valtiovalta halusi unohtaa nopeasti tämän sananvapauden häpeätahran, mutta tutkijan mukaan sensuuri ei kuitenkaan loppunut vaan muutti muotoaan. Esiin astui itsesensuuri.

-Lehdistöä valvottiin, kustantamoita yrittiin ohjeistamaa, luotiin entistä neuvostomyönteisempää kulttuuria. Ideologisen itsesensuurin aika kesti aina 80-luvulle saakka, ja jälleen kerran sensuuri muuttaa muotoaan. Tämänpäivän sääntelyä johtaa vain kaupallisuus.
(MTV3)

Poistetuimmat kirjat vuosina 1944-46:

1. Hitler, Adolf: Taisteluni 2. Huurre, Kirsti: Sirpin ja muokarin alla 3. Palolampi, Erkki: Kollaa kestää 4. Waltari, Mika: Neuvostovaikoilun varjossa 5. Rahmanova, Aleksandra: Avioelämää punaisessa myrskyssä