Selibaatti on ollut mukana katolisessa kirkossa 1000-luvun tienoilta lähtien. Noista ajoista lähtien katolisilta papeilta on vaadittu selibaattilupaus papiksi vihkimisen yhteydessä. Näin jälkeen päin on katsottu syiden olleen lähinnä moraaliarvojen ja kirkon omaisuuden suojelemisessa.
Vielä tänäkin päivänä pakollinen selibaatti on osa läntisen katolisen kirkon toimintaa, esimerkiksi masturbaatio ja avioliitto – puhumattakaan esiaviollisesta seksistä, ovat kaikki kiellettyjä katolilaispapeilta.
Tavallinen ihminen elää selibaatissa joko vapaaehtoisesti omasta tahdostaan tai sitten väkisin olosuhteiden pakosta. Ihmiset saattavat suhtautua selibaattiin ilmeisen negatiivisesti, vaikka useimmiten se on vain olosuhteiden pakon ja elämäntilanteen järjestämä kausi. Esimerkiksi sairaus tai elämän koettelemukset ja surut vähentävät kiinnostusta seksiin ja ajavat sitä kautta selibaattiin. Toisaalta selibaatti saattaa olla myös mieletön kokemus. Parisuhteessa muutaman viikon tauko seksissä saattaa näyttää vanhan ukkokullan mielettömänä adoniksena: seksiin saattaa saada uutta valoa pienoisen pidättäytymisen jälkeen.
Monet naiset ovat todenneet pystyvänsä elämään täysin tyytyväisinä vuosikausia ilman seksiä. Miesten suusta tätä kommenttia ei useinkaan kuule. Miehillä tosin osa syy saattaa olla fysiikassa: orgasmi ja sitä kautta ainakin masturbaatio on kaiketi pakollinen tarve joka täytyy tyydyttää säännöllisesti. Sukupuolen lisäksi suhtautumiseen vaikuttaa myös yksilön suhde seksiin, toiset tarvitsevat seksiä enemmän kuin toiset.
Selibaatti tavoittelun arvoisena
Selibaatti on myös tunnettu positiivisista vaikutuksistaan. Erilaiset vakaumukset ja elämäntavat korostavat elämänlaadun paranemista vapaaehtoisen seksuaalisuudesta pidättäytymisen kautta. Urheilijat pidättäytyvät seksistä ennen tärkeitä kilpailuja ja kriittisen harjoittelukauden aikana. Tämä syy on lähinnä fysiologinen; seksin on katsottu alentavan urheilusuorituksia ja vievän keskittymiskykyä.
Selibaattiin pyritään elämäntilanteessa, jossa henkiset arvot nousevat tärkeiksi. Uskossa elävillä seksisuhteet ennen avioliittoa on minimoitava. Samoin esimerkiksi joogan harjoittajien parissa suhde seksiin ja selibaattiin on tärkeä osa henkistymisprosessia.
Joogan suhde seksiin
Joogassa ihmiset jaetaan kolmeen luokkaan sen suhteen, minkälaista heidän seksuaalinen elämänsä on. Bhoogi, eli nautiskelija on seksuaalisuuden suurkuluttaja. Bhoogien ongelma on kuitenkin se, että nautintoon totuttuaan sitä haluaa saada lisää ja kun nautinnon kohde ei ole saatavilla, seuraa turhautumista ja kärsimystä.
Suurin osa joogan harjoittajista kuuluu kohtuullisen seksuaalisuuden harjoittajiin. Nämä grihastashramit elävät parisuhteessa jossa on henkisyyttä ja rakkautta, mutta vähemmän seksuaalisuutta.
Kolmas joogan harjoittajien ryhmä elää täysin selibaatissa. Nämä brahmacharyat pitäytyvät jumalassa kaiken aikaa välttäen seksuaalista kanssakäymistä ja seksuaalisuutta koskevia keskusteluja ja ajatuksia. Käytännössä brahmachari on henkisen mestarin ohjauksessa, yleensä luostarissa elävä selibaattioppilas.
Joogassa neuvotaan, että seksuaalisuutta tulisi vähentää asteittain. Joogien mukaan korkeinta tietoisuudentilaa on mahdotonta saavuttaa jos harjoittaa seksiä. Tämä johtuu siitä, että seksuaalinen elämys luo meissä hyvin voimakkaita mielikuvia ja juuri näitä mielikuvia pyritään joogan avulla poistamaan. Henkisillä harjoituksilla kerätään henkistä energiaa ja seksuaalisuudella ne tuhlataan. Joogit opettavat, että säästäessämme seksuaalieritteet, elinvoimaisuutemme kohoaa. Selibaatissa elävän joogin silmät ja iho loistavat, hän tarvitsee vähemmän unta ja hänen henkiset voimansa ja rohkeutensa lisääntyvät. Ja harjoittaessaan joogaa hänen seksuaalienergiansa muuttuu henkiseksi energiaksi.
Joogassa kehotetaan harjoittamaan erottelukykyä. Jos mietit seksuaalisuutta ja selibaattiin ryhtymistä, kysy itseltäsi: tuoko seksuaalisuus sinulle ikuisen onnen ja rauhan. Miten nautinto ja kärsimys liittyvät toisiinsa?
Teksti: Niina Rintamäki
Kuvat: Shutterstock
Lähteet: Taavi Kassila: Kuningasjooga