Siirin 47 vuotta kestänyt avioliitto päättyi pari vuotta sitten, kun hänen aviomiehensä kuoli syöpään. Yksin ei ollut hyvä olla. Internetistä Siiri löysi miehen, joka oli myös menettänyt puolisonsa 47 vuoden jälkeen. He tapasivat ja rakastuivat.
Syöpä vei nyt 69-vuotiaan Siirin* aviomiehen noin puolessa vuodessa.
– Suruaika alkoi jo siitä, kun hän sairastui. Tuntui kuin toinen käteni olisi repäisty irti, Siiri sanoo.
Kuoleman jälkeen Siiri suri ja ikävöi vuoden, kunnes tuli tunne, että jotakin on tehtävä.
– Vaikka lapseni asuvat lähellä, heillä on omat perheensä. Ja vaikka he käyvät kylässä ja soittelevat, niin kuitenkin sitä oli yksin. Mietin, että näin ei ole hyvä olla.
Siiri löysi netistä ystäväpalstan.
– Ajattelin, että eipä se ota, jos ei annakaan. Katselin palstalla muiden laittamia ilmoituksia. Omaa profiilia en tehnyt, koska olen tuollaisissa jutuissa arka ja käyttänyt nettiäkin hirveän vähän. Minulla ei ollut minkäännäköisiä odotuksia, ajattelin vain vaihtaa ajatuksia ajankuluksi.
Eräs ilmoitus pisti Siirin silmään.
– Minua muutamaa vuotta vanhempi mies, Asko*, oli myös jäänyt leskeksi ja ollut yhtä kauan naimisissa kuin minä. Jo se antoi sellaisen tunteen... Ja kun hän sitten kertoi, että oli hoitanut vakavasti sairasta vaimoaan kolme vuotta, ajattelin, että ei tämä voi ihan huono ihminen olla.
Siiri ja Asko kirjoittelivat aluksi toisilleen sähköpostia nimettöminä ja kasvottomina. Sitten vaihdettiin puhelinnumeroita ja kuvia.
– En ole koskaan ajatellut ihmisiä sillä tavalla ulkonäön perusteella, mutta kyllähän siinä kuvassa oli ihan kivannäköinen mies.
