Monien ulkopuolisten silmin Saudi-Arabian jyrkkä islamin tulkinta - wahhabismi - on ollut perussyy jihadisteille jotka ovat vaivanneet Lähi-Itää vuosia ja nyt iskeneet Pariisissa.
Wahhabismin "vientiversiona" voi pitää salafismia, jonka periaatteisiin kuuluu maailmanlaajuisuus.
Saudi-Arabian wahhabismi pitää shia-muslimeja harhaoppisina, jihadia tavoiteltavana ja vihaa vääräuskoisia kohtaan oikeutettuna. Tulkinnan mukaan jihad johtaa palkintoihin paratiisissa. Ainoa ero ääriliikkeiden tulintaan on se, että wahhabismin mukaan jihadiin tarvitaan Saudi-Arabian kuninkaan ja papiston hyväksyntä. Äärisalafisteille luvat eivät ole tarpeen vaan he päättävät vääräuskoisista itse. Oppineet luonnehtivat, että kaikkia wahhabit ovat salafisteja mutta kaikki salafistit eivät ole wahhabeja.
Liberaalimmin ajattelevien saudiarabialaisten mielestä tämä on hiustenhalkomista.
Todellisuudessa maan virallinen linja on vaikeassa tilanteessa.
Hallinto on kyllä pidättänyt kotimaassa tuhansia taistelijoiksi pyrkineitä, estänyt lukuisia matkaamasta ulkomaille ja ruuvannut rahahanoja kiinni militanteilta. Samaan aikaan hallinto kuitenkin suosii jihadia vääräuskoisia kohtaan ja kannattaa papistoa joka saarnaa vääräuskoisia vastaan. Saudi-Arabian hallitseva dynastia nojaa papistoon pysyäkseen vallassa ja pelkää omia ääriliikkeen kannattajiaan.
Syytä onkin. Kuningaskunnan perustajan Ibn Saudin armeija kapinoi, kun kuningas teki sopimuksia ei-muslimien kanssa. Vuonna 1975 kuningas murhattiin kostona sille että yksi kuningashuoneen prisseistä ammuttiin mellakoissa television tulemista vastaan. Vuonna 1979 Mekan suuri moskeija vallattiin, 80-luvulla oli islamistisia mielenosoituksia ja vuosituhannen vaihteen jälkeen al-Qaida.
Tätä taustaa vasten Saudi-Arabian uudistuskehitys vaikuttaa pysähtyneeltä. Kuningashuone on kuitenkin yrittänyt puhua järkeä ääriliikkeilleen, ottaa varovaisia vapautumisen askeleita kuten kouluttaa kumpaakin sukupuolta ulkomailla, saada nuoria ja naisia töihin ja jopa uudistaa oikeuslaitosta.
Ääri-wahhabistit eivät tätä ole sulattaneet. He sanovat että virallinen papisto on kuningashuoneen talutusnuorassa. Heidän mukaansa wahhabismi oppina syntyi suoraan vääräoppisuutta vastaan ja sen pehmentäminen on väärin. Virallinen wahhabismi onkin myöntynyt siihen, että siinä voi olla mukana sekä ääriliikkeen pappeja ja toisaalta länsisuhteita pitäviä uskonoppineita.